Keskiviikon treeneihin oli koutsi koostanut mukavasti meidän läksyjä mm. keppien (5) lopetus putkihäiriöllä, hirtto (12), hypylle (8, 10, 16, 18) irtoaminen. Sujuivat superhyvin. Sen sijaan kepeille lähetyksessä pikkukoira loikkasi kerran ohi mennessään puomin yli, joten siihen piti hieman ottaa tarkkuutta omaan rintamalinjaan. Rintamasuunnan huolehtiminen toi toivotun tuloksen. Pidin alun ohjauksen simppelinä perusohjauksena: päällejuoksu (2) tai kai sitä voi ihmisnuoleksikin kutsua ja pari peruskäännöstä (3, 4). Samaa sydäntäni lähellä olevaa palikkaohjausta harrastin myös myöhemmin, kasihyppy toimi hyvin ihan vaan liikkeen suunnalla ja kättä siirtämällä, Sisu tuli lähemmäs ja irtosi kauemmas.
©HeidiUtriainen
Treenin haastavin kohta ja selvä kotiläksy oli kohta 18-19, jossa Sisu ei reagoinut vastakääntöön (18) viiksikarvallaankaan vaan välistätulon sijaan paukutti menemään viereiselle hypylle. Ymmärrettävää, sen kanssa on viime aikoina nimenomaan vahvistettu itsenäistä työskentelyä, joten sitä se sitten tarjoaa. Sama kohta flippimäisemmällä ohjauksella ei tuottanut mitään ongelmaa, silloin kelpi tuli hienosti hyppyjen välistä. Mutta nyt työn alle tuo kohta erotteluna, milloin tullaan välistä ja milloin kaarratetaan hypyn kautta.
Loppuun koetin tehdä sitten semmoisen kisamaisen vedon, koska kisoihin ollaan menossa eikä meillä ole juurikaan ratatreeniä takana. Juu, ei ihan lähtenyt. En saanut pidettyä kokonaisuutta kasassa vaan harrastin urakalla ihmeräpeltämistä eikä Sisukaan siinä seurassa enää loistanut. Sisulle pitää antaa kunniaa sen verran, että kukaan ei olisi siinä seurassa enää loistanut. Enkä voi edes vedota siihen, että unohdin lenkkarit kotiin ja juoksin kumppareissa, koska mikään kohta ei kaatunut siihen, ettenkö olisi ehtinyt. Hyvin ehdin kumppareissani, räpelsin vaan ihan muilla tavoin ja kaiken huipuksi nostin Sisun ylivireeseen omalla ylivireelläni. Mitä opin kisamaisesta yrityksestäni? No en ole valmis tekemään nollarataa, mutta pystyn tekemään hyvää rataa muilla tavoitteilla. Pää ei kykene kokonaisuuksiin, se kykenee keskittymään vain osatavoitteisiin. Viikonlopun kisoihin ei siis lähdetä tekemään nollaa vaan sinne mennään onnistumaan rataprofiilista riippuen niissä pienissä asioissa, joita on treeneissä vahvistettu. Sen lähestymistavan puolesta puhuu tilastotkin: meidän nollaprosentti on 3 ja hyllyprosentti 79 :D Tilastot eivät tosin osaa kertoa sitä, että 79% sisältää huikean hienoja vetoja :) Siihen pyritään nytkin, hyviin ja hauskoihin omalla tasolla oleviin suorituksiin.
Tokossa ollaan Sisun kanssa otettu hieman seuraamispätkiä. Hallissa seuruu on vaikeampaa kuin muualla, hallissa sen silmät kuikuilevat aksaesteitä pidemmillä pätkillä. Muualla (olohuone, Koivuniemen kenttä) meininki on intensiivisempi. En ole myöskään saanut vasempaan käteeni mitään normaalia liikettä vaan se nakottaa edelleen halvaantuneena paikoillaan. Tosin, kun katsoo miun ja Nuuskun tokokoevideota, niin huomaa, että vuonna 2011 miun molemmat kädet ovat halvaantuneet! Jos nyt on vaan toinen, niin eikös se ole edistystä?
Loppuun koetin tehdä sitten semmoisen kisamaisen vedon, koska kisoihin ollaan menossa eikä meillä ole juurikaan ratatreeniä takana. Juu, ei ihan lähtenyt. En saanut pidettyä kokonaisuutta kasassa vaan harrastin urakalla ihmeräpeltämistä eikä Sisukaan siinä seurassa enää loistanut. Sisulle pitää antaa kunniaa sen verran, että kukaan ei olisi siinä seurassa enää loistanut. Enkä voi edes vedota siihen, että unohdin lenkkarit kotiin ja juoksin kumppareissa, koska mikään kohta ei kaatunut siihen, ettenkö olisi ehtinyt. Hyvin ehdin kumppareissani, räpelsin vaan ihan muilla tavoin ja kaiken huipuksi nostin Sisun ylivireeseen omalla ylivireelläni. Mitä opin kisamaisesta yrityksestäni? No en ole valmis tekemään nollarataa, mutta pystyn tekemään hyvää rataa muilla tavoitteilla. Pää ei kykene kokonaisuuksiin, se kykenee keskittymään vain osatavoitteisiin. Viikonlopun kisoihin ei siis lähdetä tekemään nollaa vaan sinne mennään onnistumaan rataprofiilista riippuen niissä pienissä asioissa, joita on treeneissä vahvistettu. Sen lähestymistavan puolesta puhuu tilastotkin: meidän nollaprosentti on 3 ja hyllyprosentti 79 :D Tilastot eivät tosin osaa kertoa sitä, että 79% sisältää huikean hienoja vetoja :) Siihen pyritään nytkin, hyviin ja hauskoihin omalla tasolla oleviin suorituksiin.
Tokossa ollaan Sisun kanssa otettu hieman seuraamispätkiä. Hallissa seuruu on vaikeampaa kuin muualla, hallissa sen silmät kuikuilevat aksaesteitä pidemmillä pätkillä. Muualla (olohuone, Koivuniemen kenttä) meininki on intensiivisempi. En ole myöskään saanut vasempaan käteeni mitään normaalia liikettä vaan se nakottaa edelleen halvaantuneena paikoillaan. Tosin, kun katsoo miun ja Nuuskun tokokoevideota, niin huomaa, että vuonna 2011 miun molemmat kädet ovat halvaantuneet! Jos nyt on vaan toinen, niin eikös se ole edistystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti