Samanlainen keulavisiiri kuin Estoniassa

Uintia, uintia, uintia ja varjoisissa metsissä ulkoilua. Siinäpä kolmikon viime aikojen päiväohjelmat. Vesi on ollut niin lämmintä, että jopa Rapelo on tykännyt polskutella enemmän kuin noutosuoritukset.  Nuuskutin kroolaa häntä peräsimenä niin hurjana, että reidet pullottaa. On tullut habaa! Sisu puolestaan on kunnostautunut ruorijuoppona, joka lipuu keulavisiiri auki kiekkoa niin kauan, että pitää käydä rannassa oksentamassa ylimääräiset vedet pois kyydistä voidakseen jatkaa uintia. Kyllä, luit oikein. Muistelen Nuuskulla olleen samanmoinen vaihe joskus, se ui pitkään ja hartaasti koko ajan ryystäen, mutta nykyään sen keulavisiiri ei enää vuoda, joten rohkenen elää toivossa, että Lupsukin oppii uimaan suu kiinni. Ja toisaalta, onpahan ainakin nesteytetty näillä keleillä ;)

Sunnuntai-iltana suunnattiin kolmikon kanssa Pärnälle. Pikkukoiran kanssa käytiin aksaamassa ja koko porukan kanssa lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Hirvittävän hauskaa. Koska keli oli lämpöinen, pidin edelleen saman takanahillumisteeman kuin aiemmin, jotta päästäisiin pienillä toistomäärillä eteenpäin, ja kylläpä kannatti. Aivan huikeaa edistystä on tapahtunut, vedettiin meiksi ihan törkeän hyvin. Oikein piti pidätellä itseään, että ei jäänyt toistamaan erityisesti kohtaa 1-6 koko yöksi. Oikeasti, sain toimimaan alkupätkän takaaleikkaukset molempiin suuntiin niin upeasti, ihan vallan vedin harkitusti enkä huiskinut vaan ja Lupu tykitti ilman varmistelua!

Takaaleikkaukset (2, 4, 14) sujahtivat kuin vesi uivan kelpien kitaan, sylkkäri (7) asettui pienen räpellyksen jälkeen napakaksi, backlap (9) on ollut Sisulle hämmentävän luonteva, mutta suunnittelemani poispäinkäännöksen jouduin vaihtamaan sylkkäripoispäinkäännösräpellysmutanttiin (13), joka toimi tosi hyvin. Tehtiin kolme lyhyttä settiä, joista yksi sisälsi pelkkää keinua.

Sisun huilihetkinä tollerit pääsivät höpötokoilemaan. Tosin molemmat punaturkit olivat sitä mieltä, että aksata olisi pitänyt ja livistivät kohti esteitä vähän joka välissä. Höpötokossa ei ollut minkään valtakunnan suunnitelmaa vaan iloisena sikermänä seuraamista, kaukoja ja paikkamakuuta. Hyvällä sykkeellä tekivät, joskin Nuusku oli kaukoissa järkähtämättä sitä mieltä, että istu tarkoittaa seisomista, joten sillä mentiin, kuka sitä nyt jaksaa pienistä nipottaa :)