Ajattelin, että jos sitä vaikka kertaisi viikon teemaa eli takaaleikkausta ja keinua. Ihan mahtitoistoja, virheetöntä settiä vaaleilla palleroilla (1-6). Tokkiinsa, kun tein kakkosella takkaaleikkauksen, niin Lupsu sai irrota vallan itsekseen putkesta putkeen ja niinhän se sulavasti sujahti. Hienosti haki kepit vauhdissa ja painoi hypylle keppien jälkeen. Aikas kivasti ollaan saatu palkka kepeillä jo seuraavan esteen taakse. Tämä oli niin täydellistä settiä, että piti ottaa pari ylimääräistä vetoa ihan vaan siitä ilosta, että sujui niin hurjan hyvin.
Tummilla palleroilla (1-8) alku oli helppoa kuin kurnutus sammakoille ja haaste eli takaaleikkaus tumppaistiin vitoshypylle. Siinä Lurppa heitti ensin piruetin hypyn takana, mutta kun muistin ottaa myös sanat käyttöön eli pieni haltuunotto ennen hyppyä, hyppy ja heti myös sanallinen jatko-ohjaus, niin lohikäärme liisi tulta syösten hypyn kautta putkeen. Selvästi hankalampia on takaaleikkaukset ns. tyhjään kuin silloin, kun saa luukuttaa ohjauksesta suoraan putkeen. Ja tämä hankaluushan tulee minun onnettomasta ohjauksesta, mutta sen surkeus on koiran helpompi kestää, kun jatkon sävelet selviää rataa lukemalla. Silloin kiusaus kääntyä minua kohti ei ole kovin suuri ja matkan jatkaminen liikkeeni suuntaan on helpompaa.
Keinussa tehtiin tuttuja toistoja ja saatiin siihen hyvä setti. Hankalampihan tuota on tässä vaiheessa itsekseen reenata kuin kaverin kanssa, mutta onnistuttiin. Siitäkin tulee niin mahdottoman hyvä, mutta ei se kyllä vielä elokuun kisoihin valmistu. Vaan joskus sitten.
Jäähdyttelylenkillä pikkukoira osoitti olevansa vedessä kelpie eikä tolleri. Viereisestä kaislikosta kvaaksutellen lähtenyt sorsa ei laukaissut "saalis! paisti! riista! haen haen haen!!!"-efektiä vaan Sisu käänsi katseen minuun kysyen "mitäs nyt tehdään" ja kun sanoin, että "uipa poispäin", niin kelpi teki u-käännöksen ja ui päinvastaiseen suuntaan kuin sorsa. Aikas kiva ja siivekäskin pääsi takaisin kaislikkoonsa unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti