Polttopuita hakemassa.
Lauantainen hellepäivä maaseudulla oli oikein rattoisa. Nuusku toimi ylimpänä mehustajana, armoitettuna ruuanlaiton valvojana, maitokärrykuskina puidenhakureissulla ja muutenkin uskollisena jokapaikanhöylänä. Sisu puolestaan otti vastuulleen karvalehmien virallisen valvojan pestin ja piti tiukasti huolen, että sarvielukat eivät todellakaan ryysi pihaan. Rapsun tehtäväksi jäi lapinorvokkien syöminen. Ja sipuleiden. Ja salaatin. Ja tillin. Ja… Rapsun nimeksi olisi pitänyt laittaa Orvokki, on se niin hanakasti niiden perään.
Rapsun lempiruoka.
Nuusku seurasi mehustusta niin antaumuksella, että suoriutunee siitä itsenäisesti seuraavalla kerralla.
Sunnuntai-illan ratoksi hurautettiin hallille. Sisun kanssa tehtiin keinua ja tulipahan makoisia toistoja. Lupu intoutui hurjaan putki-keinu-putki-keinu-ralliin ja se olikin loistavaa, koska sinne sai väliin ujutettua muutamia melkein kokonaisia itsenäisiä keinuja ihan huomaamatta. Pidin kyllä pehmukkeen alastulon alla, että keinu ei vahingossa potkaise takaisin. Treenisession jälkeen hilppaistiin koko kolmikon kanssa metsän kautta uimaan. Vesi oli kuin linnunmaitoa ja tälläkin kertaa kalat uivat kanssamme. Tuli uitua antaumuksella ja Lupuna ehti käydä jopa kahdesti pissillä kesken uimisen. Mutta mikäs siinä oli auringossa polskiessa, kun senioritkin jaksoivat niin hyvin.
Uimareissun jälkeen jäätiin vielä hallille lopettamaan yksi aikakausi: vedin näillä näkymin viimeiset tolleriyhdistyksen aluetoiminnan agilityn viikkotreenit. Onhan nuita kahdeksan vuotta tullut pidettyäkin, joten ehkä onkin tauon paikka. Hieman oli haikeaa ja päätöksen meinasin pyörtää jo kotimatkalla, kun sain maailman ihanimmilta kouluttettavilta semmoisen herkkukassin mukaan, että ei mitään rajaa. Paljon en siis koiristani eroa vaan olen helposti makupaloilla lahjottavissa!
"Kyllä se pystyy nää yhdessä illassa syömään." No ainakin yrittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti