Aamujäljet

Vedin eilen illalla kolmikolle nohevana jäljet ilman merkin merkkiä (tiedättehän ylivertaisen eräinkävijäfiiliksen "ei näitä jälkiä tartte merkata, kyllähän mie nyt muistan, että tuon koivun juuresta lähtee…") ja aamulla ajamaan mennessä sitten tovin pyörin metsässä pohtimassa, että mikähän nuista koivuista on SE koivu. Onneksi nelijalkaiset olivat virittäneet kirsunsa ja tekivät erinomaista työtä. Jäljille tuli ikää noin 15 tuntia. Into oli kova kaikilla, jokaista piti jarruttaa tosi paljon, mutta minusta se on vaan hyvä asia. Pitää olla intohimoa ja asennetta. Työskentely oli tarkkaa ja jokainen jäljen tapahtuma tuli merkattiin huolella. Kaatoina oli kaikilla keitettyjä sydämiä ja hyvin maistui.

Siinä missä viimeksi pääsin hehkuttamaan pikkukoiran hienoksi hioutunutta arkikäytöstä, niin nyt pitää vastapainoksi todeta, että kaikki hieno käytös katoaa kuin tuhka tuuleen silloin, kun lähistöllä on kultainennoutaja. Pitänee ilmoittautua seuraavalle Golden Ringin kesäleirille ottamaan hieman siedätystä…