Kesä eikä mitään tekemistä

Uimista, uimista, päikkäreitä, syömistä, uimista, suppailua… Ollaan nautittu kesästä mökillä ilman mitään ohjattua tekemistä. Se on aikalailla aivojanollaavaa myös koirista, kun saavat tehdä mitä lystäävät ja tulla ja mennä miten huvittaa ihmisten uppoutuessa kirjoihin/ loikoiluun/ taivaanrannan maalailuun. Kaikki toteuttivat omia rutiinejaan, joista Nuuskulle tärkein oli aamuruuan jälkeinen takaisin aittaan viipottaminen ja Simon herättäminen sekä ruuanvalmistustoimien valvominen, Rapsulle mökin portailla pötkötys tiluksia valvoen  sekä rannalla uimapatjalla makoilu lämmöstä nauttien ja Sisulle hepuliralli, johon sisältyi hurjaa pinkomista pitkin rantaa, metsää, hiekkakasaa ja välillä vauhtia otettiin rakennusten kiertämisen lisäksi myös sisätiloista sekä päikkäreiden nukkuminen aurinkoisessa polttavan kuumassa rantahiekassa aaltojen liplatusta kuunnellen.

Aurinko on lämmittänyt Pielisen linnunmaidoksi, joten on lutrattu vedessä ihan urakalla. Rapsuttimen kanssa löydettiin uusi kesähupi ja se on suppailu. Rapsu on siinä jo aivan pro. Myös Nuusku ja Sisu osallistuivat hupiin, mutta kolmen koiran ollessa kyydissä oli vähemmän itsetuhoista laskeutua seisomasta istumaan ja siirtyä melomiseen. Kerrassaan hauskaa ja kolmikko kehittyi silmissä: hyvää tasapainon hallintaa laudalla, hienoa uimahyppyjä laudalta järveen ja vahvaa kampeamista takaisin laudalle.

Monta kesää ollaan suunniteltu uintia Pentusalmen yli ja takaisin (n. 350 m), ja nyt vihdoin ja viimein saatiin se aikaiseksi. Hitusen salmen virtaukset kävivät lihaksiin voimallaan ja kylmyydellään. Vaikka vesi oli lämmintä, löytyi salmesta myös kylmiä vahvoja virtauksia, ja uimahallissa kilometri tuntuukin paljon kevyemmältä. Tarkoitus oli, että Nuusku uisi vain menomatkan ja paluun tulisi pelastuspartion kanssa suppaillen, mutta Nuusku oli toista mieltä ja Nuuskuhan tunnetusti tekee mielensä mukaan. Unski onkin tänä kesänä osoittanut olevansa vielä aikamoisessa teräsnarttukunnossa. Rapsu puolestaan halusi suppailla mennentullen ja loikkasi uimaan vasta palattuamme mökkirantaan, kuumahan pidemmässä yhtäjaksoisessa lautailussa tulee. Sisu kroolasi innoissaan salmen yli ja takaisin, ja jatkoi omia uimaretkiään vielä sen jälkeenkin.

Sunnuntaina palattiin arkeen ja suunnattiin Pärnälle Saijan koulutukseen, josta alla sinnepäin ratapiirros.  Keli oli kuuma, joten tehtiin Sisun kanssa lämmittelyt ja jäähdyttelyt uiden vaikka täytyy sanoa, että Jyrinjärven vesi oli jo niin lämmintä, että ei se minua ainakaan enää treenin jälkeen kummoisesti jäähdyttänyt vaikka mukavaa olikin.

Radalla pidettiin koiran kanssa tehtävät toistot minimissä. Rataa läpikäydessämme ohjausvalintani poikkesivat paikoin paljonkin muiden suunnitelmistä (ihmiset ovat hurjan kovia niistämään ja vastakääntyilemään ja sylkkäreitä vetämään) ja kouluttajakin hieman epäili, että toimiikohan ohjausvalintani nopean koiran kanssa, mutta oli mukavan avoin vaihtoehdoille ja niiden yritykselle. Ilokseni sain todeta, että kyllä, olen oppinut tunnistamaan radoilta paikkoja, joissa tiedän miten minä ja Sisu pelataan parhaiten yhteen. Sisu kääntyy ilman yliohjaamista ja jossain kohdissa joskus jopa minä osaan liikkua ;)

Ekassa setissä tehtiin pätkät 1-7 ja 9-13. Tehtiin kepit erikseen, koska aloitus oli Sisulle vaikea vielä tässä vaiheessa. Alun (1-4) ohjasin valssein ja peruspyörityksellä ja se meni aivan superhyvin. Ohjaajan jalat liikkuivat ja valssit pyörivät vauhdissa. Lupsu luki ohjausta mainiosti, kääntyi kauniisti ja miun valssit olivat kerrassaan kohdillaan. Kohtaan olisi ollut myös hifistelevämpiä ohjausvaihtoehtoja, mutta juntti kun on, niin menee yksinkertaisella. Hieman poistuin mukavuusalueelta ja tein persjätön (9-10) vaikka koira ei ollutkaan putkessa ;) ja vaikka se ei ollut siihen mikään vaihtoehtosuositus nro 1, koska tiesin, että tuommoisessa kohdassa Sisu kääntyy sillä hyvin ja minä saan kivasti vauhtia alle. Pakkovalssin (12) jatko sen sijaan oli minulle haasteellinen, koska tein siihen selkäytimestä rapsumaista ohjausta (villit kädet, puskeva liike), josta Lupuna lähti lentoon ja sinkosi takaakiertoon (13), joten noiden kohtien ennakoiminen vaatii minulta vielä aika paljon työstöä.

Toisessa setissä tehtiin pätkät 13-20 ja 24-30. Minun makuuni kurvit levisivät hieman liikaa välillä 15-17. Kouluttajasta se oli ihan normaalin maksikoiran menoa, mutta minusta normaalien maksikoirien kurvit ovatkin ihan levällään. Treenattiin hypylle (16) semmoista eri tyyppistä ohjausta, jolla on ehkä joku nimikin, mutta käytännössä se oli vähän niinkuin päällejuoksu risteytettynä saksalaisen loppuosaan eli vedin ja tulin jo vastaan ja "työnsin" hypyn yli. Meni ihan jees, ottaen huomioon, että uutta oli, mutta pitää harjoitella, koska tuon hifistelyn voin jopa ostaa valikoimaani. Treenattiin myös niistoa (27) ja siihen sain hieman valaistumista ja sen seurauksena jopa oman rytmityksen parannusta. Pikkuisen, kun käden korkeutta muutin, muuttui liikkumiseni ja olin jotenkin vähemmän tiellä. Olipa hyvät treenit. Sopivassa suhteessa onnistumista, haastetta, uutta oivallusta ja tyytyväisyyttä tämän hetkiseen osaamiseen.