Sisulla oli torstaina kelpiepäivä. Hengattiin nelisen tuntia Watti-serkun seurassa ja Sisusta se oli aivan parasta. Ensin ulkoilua ja sitten kyläilyä. Tällä kerralla Sisu oli kylässä jo kuin kotonaan ja antautui nokosillekin pöydän alla. Pitkään se ei kuitenkaan malttanut silmiään lepuuttaa vaan haastoi Wattia tasaisesti painiin, serkkupoika kun osaa painia Sisun tyyliin eli semmoista pötköllään tapahtuvaa thainyrkkeilyä muistuttavaa potkupainia. Meillä oli Sisun kanssa tarkoitus treffien jälkeen hurauttaa hallille hiomaan takaakiertoja, mutta oltiin molemmat päiväunikunnossa, joten skipattiin treenit ja suunnattiin kotiin pötkölleen. Perillä odottikin iloinen luppakorvakaksikko, joilla oli kuulemma ollut hurjan kiva reissu jäällä :)
Takaakiertoihin syvennyttiin perjantaina ennen tokotreenejä. Virittelin hypylle aikamoisen rimasetin, jota Sisukin hieman ihmetteli, mutta ei kuitenkaan antanut häiritä suoritusta. Tehtiin yhdelle hypylle takaakiertoja molemmin puolin ja eri kulmista. Ne menivät hyvin eikä alituksia tullut, aluksi se ei toki ollut mahdollistakaan, kun minulla oli siinä semmoinen hieno kolmen riman setti, mutta häivytettyäni hiljalleen muut paitsi 50cm riman jatkoi kelpie onnistunutta sarjaa. Siivekkeitä vasten oli nojallaan myös rimat, jotta Sisu ei kiertäisi taakse niin siivekkeitä nuollen vaan hieman kauempaa, jolloin hypylle kasaaminen on helpompaa, ja ilmeisesti se oli toimiva ajatus.
Tokossa aloitettiin porukassa paikkamakuulla. Pysyin lähellä ja vahvistin kestoa, mutta ahnehdin vähän liikaa ja Sisu ehti nousta. Saatiin siihen hyviäkin toistoja, kun olin maltillisempi, mutta vielä maltillisempi saisin olla, koska Sisuhan ei ole mitenkään levoton, josta voisi päätellä, että "nyt viimeistään pitää se vapauttaa, että saadaan onnistunut suoritus" vaan se köllöttää terhakkana ja ponkaisee yhtä'äkkiä pystyyn, että "tää oli varmaan tässä". Sitä ei ole helppo lukea ja ennakoida vaan pitää ihan suunnitella itse liikkeen kesto ja ennakoida siten. Yllätys yllätys, että treeni kannattaa suunnitella!
Yksilöliikkeissä teemana oli Z, mutta meillä lähinnä törppöihin siedätys ja niistä luopuminen mikä oli helppoa, koska ei Sisun focus ollut niissä ollenkaan vaan se keskittyi tekemiseen välittämättä ympärillä olevista merkeistä. Tehtiin seuraamista kaartaen, jolloin sain Sisun ei niin painavaan asentoon ja perusasentoon siirtymisiä. Minä kyllä tykkään siitä painamisesta, kun Nuusku oli tokokokeissa semmoinen välimatkan pitäjä, mutta on myönnettävä, että lievästi vasemmalle kaartaessa Sisun seuraamisasento oli täydellinen. Ehkä siihen voisi pyrkiä.
Toisella kierroksella otettiin jääviä ja niissä hyvänä huomiona kouluttajalta tuli se, että minä suhtaudun eri tavalla maahan jättöihin kuin seisomaan jättöihin, ja tottahan se oli. Liikkeestä maahanmeno on Sisulle selkeä ja yksinkertainen tehtävä, ja se tekee sen nopeasti, tarkasti ja pysyy maassa vapautussanaan asti (maahan-hyvä-vapaa). Liikkeestä seisominen puolestaan on minun vajavaisuuteni vuoksi epäselvempi tehtävä ja siinä Sisu pysähtyy hyvin, mutta myös vapauttaa itsensä välittömästi ja mistäs tämä johtuu? No siitä, että joku nimeltämainitsematon kaksijalkainen, joka Sisun kanssa tokoa treenaa, ei sitten ole pitänyt samaa logiikkaa mitä muussa kouluttamisessa vaan on jättänyt vapautuskäskyn pois (top-hyvä-???). Eihän se koirapolo silloin tiedä milloin liike loppuu, jos sitä ei sille kerro. Aivan tiedostamattani olen moista törppöilyä tehnyt ja onni, että olen niin laiska treenaaja, että ei tässä vielä ole suurempaa vahinkoa päässyt tulemaan, joten ei myöskään ole isompaa poisopettamista tiedossa. Pidettiin setit lyhyinä, koska Sisulla oli alla pitkä päivälenkki aurinkoisella jäällä tollerikaksikon kanssa ja halusin, että se varmasti jaksaa. Hyvin jaksoi keskittyä, supertaitava eläin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti