Vallattomat

Voi Rapeloa, se on nykyään aivan vallaton, pelkkää mahtavaa kirsua! Jäällä tuuli kuljettaa kaukaa vastustamattomia tuoksuja, jotka tunkeutuvat pienen koiran sieraimiin ja saavat sierainten käyttäjän ampaisemaan horisonttiin. Kirjaimellisesti horisonttiin, se juoksee täysillä niin kauas, että siitä ei näy edes pistettä, ja sitten se juoksee täysillä takaisin. Hassu elukka. Hieman omituiselta tuntuu, kun on tottunut viimeiset kahdeksan vuotta siihen, että Rapsu pysyy aina näköpiirissä, mutta onhan tämä toki vaihtelua.

Sisu oli myös vallaton tiistain treeneissä, pikkukoira lensi mahtavasti! Ohjelmassa oli helppo ratatreeni ja olipahan hauskaa! Alla jotakinsinnepäin ratapiirros.

Irrotus putkeen (3) siten, että pääsin tekemään vastaanottovalssin pituuden (4) taakse, ja siitä irrotus putkeen (6) siten, että sain taas vastaanottaa otuksen valssilla hypyn (7) takaa. Sitten temmoin valssiloita (9, 10, 11) ja poispäinkäännöksellä (15) sujautin putkeen, kun halusin testata, että osaako. Osasi. Sisu oli aivan höpö, liekeissä, niin että häntä roihusi. Supekivaa, ei voi muuta sanoa, tuntui, että meno oli sujuvaa ja saatiin yhdessä tehtyä sulava kokonaisuus.

Keskiviikkona Sisukas loikkasi autoon, hurautettiin Ylämyllylle, poimittiin matkaseuraksi Ninka, Vappu & Brin ja jatkettiin matkaa Kuopioon treenaamaan. Aikamoisen hankala tekniikkatreeni odotti perillä ja täytyy sanoa, että videoklipit jäävät julkaisematta ja kuvausvälineen hautaan metsään. Enää ei tarvitse miettiä vastausta viikonlopun ihmettelyyn "ai niin, miullahan on tämmöinen videokamera hankittuna treenien kuvaamiseen, miks tää on tungettu tänne lipastonlaatikon perukoille eikä oo käytössä?" Hämmentävä mopon töytäisemä orava näytti ohjaavan intoa pursuavaa koiraani radalla. Treenissä mentiin parikymmentä estettä (tai olisi saanut menneä enemmänkin, mutta tuo riitti meille) ensin valssein ja toisella kierroksella takaaleikkauksin. Ei oltu mukavuusalueella ei, ei oltu oikein millään alueella vaan ihan hukassa.

Valssit, jotka kuuluvat suosikkiohjauksiini, olivat käsittämättömän paskoja, videon orava ei oikeastaan valssannut vaan koikkelehti takaperin. Toistoissa puuhkahäntä näytti muistavan käskyttää ja äännellä, mutta ei se edelleenkään valssannut vaan pakitteli nykien kuin päävamman saanut saaliseläin. Tuoko on vuosien harjoittelun tulos? Saako syyttää flunssaa? Hauvelille sen sijaan pitäisi antaa jokin kunniapalkinto siitä, että se jaksoi aina yhtä suurella innolla ja täydellä sydämellä toistaa ja toistaa ja toistaa ohjauskuvioita sätkivän oravan kanssa. Oravalta puuttui luotto omaan ohjaukseen ja se näkyi. Varovaiset ja onnettomat valssit eivät kääntäneet, joten hauvelia piti virvelöidä aikalailla, kun se lähti hakemaan aina jokatoista estettä…

Takaaleikkauspätkää en ole edes rohjennut videolta katsoa, mutta ei se hyvältä tuntunut. Luulen, että videolla orava ei enää näyttäisi töytäisyn saaneelta vaan pari kertaa yliajetulta. Aikamoista räpeltämistähän se oli. Jos minulta kysytään, niin takaaleikkaus on järkevä ohjaus ainoastaan silloin, kun muuta ei ehdi tekemään ;) Tiedättehän te, ollaan myöhässä, juostaan täysillä koiran perässä ja huiskitaan jotain johonkin suuntaan, jolloin se se saattaa jopa tuurilla sujua! Ei se silloin toki ole mikään kääntävä takaaleikkaus vaan lähinnä koiran perässä juoksua ja korkeampien voimien mukaantulon odottelua, mutta kelpaa minulle. Takaaleikkaukset paikoissa, joissa ehtisi liikkumaan, mutta ei saa vaan pitää hiimailla ja rytmittää liikettä, ovat painajaisunieni vakiokamaa. Ei tykkää, ei osaa, ei ei ei. Mutta onneksi muut tykkäävät ja osaavat ja pakottavat harjoittelemaan. Kotiläksyjä siis tiedossa. Mutta jos on kivempiakin läksyjä, niin saako ne tehdä ekana? (PS. Tähän asti oon tehnyt vaan kivat läksyt, mutta ei kerrota kenellekään, koska sitähän ei kukaan huomaa, eihän?)