Lauantaiaamuna Sisu naamioitui tolleriksi ja köröteltiin tolleriporukalle organisoituihin treeneihin ProPerrolle Kuopioon. Tykkään kovasti Kataisten koulutuksista eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Asetin tavoitteeksi 38 esteen treenistä 9 esteen pätkän, johon sisältyi tekniikkaa ja luukutusta. Hieman kutkutteli ahnehtia enemmän, mutta pysyin suunnitelmassani ja se kannatti. Anti oli loistava ja ohjaajalle tuli hieno matka kelpien ytimeen.
Yllä jotakin sinnepäin treenipiirros, jossa ohjasin lohikäärmettä mm. peruspyörityksin (2, 5), pakkovalssisylkkärillä (5) ja vastaanottovalssilla (6). Ohjaukset eivät kuitenkaan olleet meille treenissä se isoin juttu, vaan ohjaajan suuret oivallukset. Kaikista suurin tajuaminen oli se, että Sisu ei ole Rapsu (yllätys, yllätys! kuka olis arvannut!). No ehkä olen sen tiennyt, mutta en ole saanut ohjauksessa sitä näkymään. Se ei ole samanlaisin rapsusilkkihansikkain ohjattava vaan siltä voi vaatia positiivisesti. Se ei hajoa osiin, jos se joutuu korjaamaan tekemisiään. Se ei ota uusinnoista itseensä vaan saa ihmeellistä lisävirtaa siitä, että joutuu yrittämään enemmän, se jopa alkaa murista esteille niitä suorittaessaan "no kerpele, mennään sitten tästä kerran niin haluut!" Sisu itseasiassa muistuttaa työskennellessään enemmän Nuuskua kuin Rapsua, jos sitä punaturkkiin alkaisi vertaamaan, mutta parhaitenhan se yhteistyö sujuu, kun alkaa ajamaan itsestään ulos aiemmat maneerit ja ohjelmoitumaan sisutaajuudelle. Sisu on kiltti murmeli, joka haluaa tehdä oikein, mutta se on myös villi epeli, joka haluaa vetää mutkat suoriksi asenteella "kiire, kiire, täysillä, menin jo tästä, oon jo täällä!" Vaikka se on kiltti, on se myös ovela. Lisäksi olen ihan itse asentanut siihen lisäosat "ei se nyt niin nöpönuukaa ole mistä mennään, kunhan mennään päämäärään", "oikaisu kannattaa aina" ja "sama se miten tämän vetää, kun ei se kuitenkaan eroa huomaa". Ohjaajan uudelleenohjelmoituminen alkaa kuitenkin vähitellen olla helpompaa, kun alkaa tajuta mitä tapahtuu ja miksi. Aivan hurjan hauskaa oli koulutuksessa eikä varmaan yllätä, että lisäaikoja on varattu :)
Samaan aikaan toisaalla: aamulla lauman tollerikaksikko jäi nukkua tuhisemaan sen sijaan, että olisivat tollereina tollereiden treeneihin lähteneet. Mistä moinen epäreiluus? Toipilas Rapsu Tikkisuu ei luonnollisestikaan voinut lähteä ja seuraneiti Nuusku sai jäädä kaveriksi, että toipilas ei kokisi oloaan hylätyksi. Alunperin kaksikon oli tarkoitus lähteä mukaan tokoilemaan Sisun hoitaessa aksailun, mutta jäivät sitten molemmat lomailemaan. Kaksikko oli nautiskellut elämästä, malttanut ottaa pienoiset päiväunetkin vaikka suurimmaksi osaksi Nuusku oli änkeytynyt kaikkeen toimintaan mukaan. Nuusku on semmoinen synnynnäinen päällysmies.
Sunnuntaina kahlattiin lumisessa metsässä, haastavalla hakkuualueella ja kyntöpelloilla. Rapsuakin pystyi jo pitämään vapaana ilman alituista keppien natustusta.
Siis miulla jää ihan kauheesti lunta tassuloihin!
Niin miullakii!
Miullapa ei!
Sunnuntai-iltana palattiin kotiin ja hyvä, kun ehdin takkia riisua, niin kolme elukkaa retkotti tajut kankaalla. Olivat aivan poikki ja koisaaminen jatkui vielä eilisenkin. Hassut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti