keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Taivaallisen nastaa aksaa ja punaista tokoa

Sisun pentuagilityryhmä luokkaretkeili Kiteelle Villa Taivaannastaan. Mahtavalla nurmikentällä aurinkoisen taivaan alla tempaistiin ratatreeniä (!) koko tiistai-illan ratoksi. Hieman jänskätti, kun eihän Sisutin ole ulkoilmassa saatikka sitten ruohikolla agilitya opetellut, mutta aivan turhaan, koska ei pikkukelpi kiinnittänyt moisiin asioihin mitään huomiota.


Yllä olevassa treenissä Sisu oli superhyvä! Lähdöt tosin olivat huonoja johtuen siitä, että ollaan treenattu niitä keskenämme eikä häiriössä, ja se myös näkyi. Muilta osin treeni oli maailman upein. Sisuliini haki hienosti esteitä, eteni kuin gepardi ja kuunteli ohjausta. Koska Sisu irtosi putkeen (2) helposti, pääsin sujuvasti etenemään ja tempaisemaan valssin hypyn (3) ja putken (4) väliin.

Alla oleva toinen treeni olikin ohjauksellisesti haasteellisempi. Sisu oli edelleen superhyvä ja luki ohjausta hienosti. Koska haluan oppia lukemaan rataa nopean koiran ohjaamisen näkökulmasta, valikoin vaihtoehdoiksi sellaista mitä ajattelin käyttäväni tulevaisuudessa: päällejuoksu (3), jossa tosin käytin hieman ylävartalonkääntöä pentua helpottamassa, valssi (4), ristiinheitto (5) ja sitten vaan rallateltiin. Päällejuoksu (3) oli Sisulle aivan uusi ilmiö, mutta hyvin se siitä selviytyi, joskin sitä pitää vielä ihan ajatuksella treenata ja pimeä putken pää (9) toi haastetta pikkuoliolle.


Mutta olipa aivan mahtava meininki! Upea paikka, hyvä seura, loistotreenit ja mikä parasta, maailman hienoin koira. Sisu on yhtä aikaa niin tosissaan ja hauska, että ei sen kanssa tekemisestä voi muuta kuin nauttia.

Rapsu osallistui piiiitkästä aikaa tokokoulutukseen. Ojansivun Katja veti Joensuun tollereille tokotreenit ja onneksi lisää on luvassa, koska huisin kivaa oli. Rapelo ei ollut erityisemmin edistynyt sitten viime kertaisen treenin (joskus vuonna miekka ja kivi) johtuen laiskasta ohjaajastaan, joka ei ole jaksanut treenata niin, että edistystä tapahtuisi. Pikkuruiset ilman ajatusta ja vasemmalla kädellä tehdyt kuviot olohuoneessa silloin tällöin eivät vie mihinkään, joten me aloitetaan aina alusta, uudestaan ja uudestaan :P

Ekassa setissä tehtiin Rapen kanssa perusasentoja, seuraamista ja käännöksiä. Minun käsi pitäisi saada kohdilleen, niin hyvä tulisi. Nyt käpäläni vähän edistää ja vetää Rapen päätä ihmeelliseen malinoisasentoon, mutta muuten kaikki osat ovat hyvällä mallilla, kunhan avut saan häivyteltyä pois. Lisäksi tehtiin maahanmenoa, jossa Rapella on hyvä tekniikka ja maahanmenot ovat nopeita, mutta siinäkin on edelleen (ties kuinka monetta vuotta) pieni käsiapu. Ylipäätään kaikessa Rapsutin lukee eleitä hyvin herkästi, mutta sanat eivät kantaudu korviin yhtä tehokkaasti ja se näkyy myös tokoliikkeissä. Mietinkin, että jos naksuttelisin sille maahanmenon ja rakentelisin koko homman uusiksi. Voisi tulla edistystäkin. Tai sitten ei, mutta onpahan tekemistä.

Toisessa setissä tehtiin ruutua, jonka Rape oli aika lailla unohtanut, mutta haki ruutuun kuitenkin. Täpäkän olemisen sijaan ruudussa hengailtiin haistellen. Siihen tulikin hyviä vinkkejä miten etenen ja koska minulla on taipumusta innostua treenaamaan koulutuksissa käytyäni, niin uskon, että tähän tullaan jopa saamaan edistystä. Luoksetulon vauhti vaihtui tiukasta laukasta pupuloikkiin Rapen minua lähestyessä, joten sitäkin päästään treenaamaan uudestaan kuntoon. Lopun luoksepäästävyys sujui sentään vähintään samalla tavalla kuin aiemmin eli ihan kaikki palat eivät ole taantuneet. Se meni itseasiassa aiempaa paremmin, koska Rapelo ei noussut kertaakaan innoissaa tassut ojossa kohti lähestyvää kouluttajaa vaan kävi ainoastaan kerran orava-asennossa, aika pro! Rapella oli hyvä fiilis ja se teki hommia kivasti. Onhan se aika kesy tokoelukka Nuuskuun verrattuna, mutta liikuttavan tunnollinen. Kuten Katjan koulutuksissa aina käy, oma treenimotivaatio nousi pilviin, joten tavoitteena on saada liikkeet koekuntoon. Kyllä, Harmaahapsusta tulee liikuttava tokoeläin.

Illan ratoksi Sisu lähti Iitan kanssa rannalle hillumaan. Hurjaa hippasta, vedellä läträämistä ja mudan syömistä, mikäpä se olisi pentukoirista hauskempaa! Alla pari Kaisan ottamaa kuvaa.

Söpö Iita ja Maailman Älykkäin Sisu.


1 kommentti:

Sirkku kirjoitti...

Jihuu, hurraukset ja peukutukset Rapsun nousukiitoiselle tokouralle! :)