Treenin ohjausvalintoihin sopi leijeröinti. Leijeröinnithän eivät todellakaan ole meidän vahvuus, mutta päätin ennen radalle menoa, että me osataan, olen varma enkä räpellä ja luotan Rapsuun, koska se on maailman paras. Ferrari oli elementissään ja leijeröinnit (3-4, 9-10 ja 18-19) pelittivät kuin kuusenkerkkäsiirappi muurinpohjaletulla. Maltoin heittää Rapsun edeltäville hypyille (3, 9) niin, että Rapsu kaarratti Rapsuksi paljon ja siten ollen ei ajautunut ansaesteille (1, 8). Kepeillä poispäinkääntö kuljetti luppakorvan putkeen. Tuntuipa hyvältä onnistua leikiten meille yleensä niin hankalissa paikoissa! Hienoa oli myös se, että Rapsun vahvuudet eli käännökset olivat siivekkeitä nuolevat silloin, kun sitä käänsin eli se kesti haltuunotot ja heittelyt huoleti, ja kepeille hakeutuminenkin onnistui vaikka ratapiirros oli vähintäänkin mielenkiintoinen siltä osin. Mahtielukka!
Sisun treeneissä teemana oli twisti ja keinun alastulo. Twisti kiertoliikkeineen hieman ahdisti, sillä astuin irtokiven päälle ja muljautin oikean polveni Rapsun jäähdyttely-/ Sisun lämmittelylenkillä ja jo metsästä pois kävely vihloi ilkeästi. Fiksu olisi varmaan lähtenyt kotiin potemaan jalkaansa, mutta en minä. Sisun kanssa hilluminen on aivan liian hauskaa väliin jätettäväksi! Eihän polvessa mitään kipua kerennut treenatessa huomaamaan, mutta ilmeisesti polvea kirmatessani kuitenkin varoin, koska treenin jälkeen jäähdyttelylenkillä sattui myös vasempaan polveen ja lonkkaan. Mutta itse treeneihin.
Ensin twistiä yhdellä hypyllä ja sen jälkeen alla oleva treenipätkä. Sisu oli hauska ja kimmoisa kuten aina. Oma kroppani ei avautunut tarpeeksi hyvin takaakiertoon lähettäessä, joten sain muutaman kerran kelpin sinkoamaan hornankuuseen mikä oli minusta kyllä aika hauskaa! Rapen kanssa kropan on pitänyt olla ylityöntävä, että se irtoaa hypyn taakse, joten nyt sitten korjaillaan ohjaajan kehoa kuntoon. Siihen menee tovi, että viesti kulkeutuu aivoista selkäytimeen. Onneksi ymmärrys on jo aivoissa, niin ei tarvitse sitä sentään odotella. Hyvin Sisu rullasi hieman vajakilla ohjauksellanikin, onnistumisia saatiin ja hyvä oli fiilis.
Toisessa setissä otettiin ensin hieman keinun ääntä, jossa ei ollut Sisun kanssa mitään treenattavaa, se ei pamahduksista välittänyt. Sen jälkeen jatkettiin siten, että maassa oli pehmuste ja keinu tuettu siten, että hauveli sai tassulla läimäistä noin 10 cm korkeudella olevan alastulon maahan. Sisu oli jo sen verran väsynyt, että aivotoimintaa ei juuri ilmennyt eikä se lähtenyt tarjoamaan alastulon läpsimistä, joten edettiin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli pyöräytettiin se alastulolle oikeaan asentoon ja hyvin lähti homma pelittämään. Pikkukoira teki hienoja toistoja :)
Viime viikon loppupuolella lähdettiin useammaksi yöksi mökille ja saatiin jopa aikaiseksi veneillä loikomisen ja uimisen lisäksi. Sisun elämän ensimmäinen veneretki paljasti, että kahvipapu on luontainen venekoira, se napotti hienosti keulassa ja tarkkaili muuttuvaa maisemaa. Rapsu, tuo universumin hienoin venekoira, torkkui perämiehen paikalla ja välillä tiiraili ympäristöä. Nuusku, tuo vepen ammattilainen jolla on ollut vaikeuksia matkustaa veneessä maailman pelastamisen sijaan, istui k i l j u m a t t a ja r a u h a l l i s e s t i keulassa Sisun kanssa. Aikas hienoa, nuorison hyvä käytös tarttuu :)
Rapsun kanssa tehtiin tavoistamme poiketen mökillä hieman tokoa joka päivä ja ilokseni huomasin editystä maahanmenoissa. Rapsu esitti ajoittain jopa maahanmenon tarjontaa, jolloin pääsin käsiavun häivyttämisprojektissani aimo harppauksen eteenpäin.
Nuuskutin on alkanut viimeisimmän mökkireissumme jälkeen ulkokoiraksi. Se nukkuu ja chillaa enimmäkseen parvekkeella (omasta tahdostaan, ovi on auki, pääsee sisälle ja ulos miten tykkää) mikä ei ole ihme, koska onhan taivasta kivempi katsella kuin kattoa. Raitis ilma vaikuttaisi siivittävän syviin uniin mikäli kuorsauksesta voi unen laatua päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti