Paimenkoira vai Babe?

Viime viikolla paimenkoira kävi Kiteellä lampailla. Mukana oli sisko, veli, äitee ja leikkitäti sekä ryhmäntäydentäjä. Tarkoitus oli tutustuttaa Sisu villapalleroihin ja sytytellä sitä, katsoa millaisia paimennusominaisuuksia isukista on tyttäreen siirtynyt. Laitumella oli aika monta lammasta, en laskenut, olisiko ollut jotain 10-20. Semmoisia lampsuja, jotka eivät reagoineet ihmiseen vaan ainoastaan koiraan, jolloin oli mahdollista nähdä osaavatko käpälät laittaa sorkkiin liikettä vaiko eivät. Sisu oli villaolioista kiinnostunut ja ehkä sillä oli ajoittain jonkin verran ajatuksentynkääkin asiasta, mutta kokemattomana ohjaajana en todellakaan osannut tukea koiraani millään tavalla vaan lähinnä huomasin, että tilanne meni jo. Mitään suurta ja mullistavaa Sisu ei mielestäni väläytellyt, mutta ei lampaat sille päin kuonoa nauraneetkaan. Saapi nyt nähdä käydäänkö vielä toisen kerran kokeilemassa olisiko tämä elämys herättänyt pienessä paimenkoirassa jotain syviä paimenaatoksia, jotka ponnahtaisivat esiin uusintayrityksellä. Tosin en usko Sisun sydämen vuotavan verta vaikka se ei ikinä enää lampaita näkisikään, isompi palo sillä minun kanssa yhdessä tekemiseen on kuin lampaksiin. Kokemus oli kuitenkin kaikinpuolin oikein mukava, avartava ja antoisa.

Viikonlopun alkajaisiksi Nuusku ja Sisu lähtivät Topin ja Viirun kanssa metsälenkille. Rapsutin jäi kotiin, koska Hapen korva vaivasi sen verran, että Hapsu ei halunnut lähteä lenkille. Otettiin lenkin höystöksi hieman esine-etsintää. Nuuskun treenin tavoitteena oli häivyttää kamojen vaihtelu, joten metsään meni ensin yksittäin kännykkä ja toipa luppakorva sen hienosti (!), sitten lomapakko ja toipa senkin hienosti, ja sen jälkeen vein metsään molemmat esineet, jolloin Nuusku nosti ensin kännykän ja toi sen eikä vaihdellut (!!) ja sen jälkeen haki vielä lompakon. Sisu pinkaisi metsään, jonne oli viety lelu ja pohjallinen. Hienosti toi pikkukelpi molemmat esineet. Pitää ensi kerralla koettaa vieraalla esineellä, nythän nuo olivat molemmat omia.

Rapsutin ja Nuuskutin mökillä lepäilemässä.

Reenin jälkeen lähdettiinkin muutamaksi yöksi mökille. Sisu osallistui maalaustalkoisiin huiskuttelemalla häntäänsä raitoja, Nuusku valvoi niin maalausta, rappujen rakentamista kuin grillin kunnostustakin, ja Rapsu piti huolen partioinnista. Tarkkaan syynättiin ohi uiskentelevat ja emonsa selässä huilineet takatukkavesilinnun poikaset, balettitanssijasorsat sekä uistelijaihmiset.

Sisutin mökkilaiturilla napottamassa.

Rapen korva vaivaa sen verran, että agilitytreenit ovat tauolla, kunnes korva on elukkalääkärissä tutkittu. Huomenna on keikka Kivuttomalle, onhan tässä jo useampi viikko ollutkin taukoa ;) Sisu lähti kuitenkin eilen liitelemään ja olipa huikeaa osaamista pennulta jälleen kerran! Ohjaajan tosin pitää opetella elämään vasemman kätensä kanssa, mutta koira oli eri hyvä, parempi, paras. Aluksi opeteltiin sylkkäriä ilman esteitä eli käden liikkeen lukemista ja palkkaus siitä. Sisu luki ohjausta hyvin ja saatiin hienoja toistoja, ainoastaan vasemman käteni kanssa minulla oli ongelmia, kun otettiin ohjaukseen hieman välimatkaa. Pitää treenata oma toiminta kuntoon koe-eläimillä eli tollereilla ennenkuin alan pentua enempää pilaamaan. Harjoiteltiin myös alla olevaa kahdeksikkoa hypyllä, hyvää lämmittelyä kylkilihaksille. Aluksi yhden siivekkeen ympäri, mutta lopussa hurjasteltiin jopa kolme kiekkoa eli puolitoista kasia. Hienosti pyöri kelpi, aivan mahtipeli.

Toisella kierroksella tehtiin sitten alla olevan tyyppistä rataa. Alkuun sama kieputus kuin aiemmassa harjoituksessa, irrotus hypylle (3) jossa oli muutaman kerran namikuppi välipalkkana, vastaanottovalssi (4) ja tavisohjausta loppuun. Huikeaa menoa, tuntui jo vallan agilitylta!

Sisu on alkanut aikuistumaan. Välillä käytöksessä on uutta malttia mm. enää ei (joka kerta) tarvitse kiljuen juosta lipomaan tuttujen koirien kuonoja vaan lähestymisen voi (välillä) tehdä hieman hillitymminkin. Tämä on hyvin arvostettua seurassa, jossa usein liikumme, koska enemmistö kavereista on tollereita, jotka ovat huomattavasti kelpietä pidättyväisempiä käytökseltään. Tolleri ei halua tunkea itseään toisten iholle eikä halua ketään omalle iholleen ja aika hyvin Sisukin alkaa tämän sisäistämään. Taantumisena ilmenevää teiniyttäkin on ilmassa mm. muutaman kerran korvat ovat kertakaikkisesti tipahtaneet kyydistä tilanteissa, joissa aiemmin kelpiellä on ollut superkorvat ja ihmeellinen älämölö purkautunut kurkusta tilanteissa, joissa on jo opittu olemaan hiljaa. Mielenkiintoista teiniaikaa ja onneksi ohimenevää ;)