Uiih miten etevä jälkikoira!

Mejää! Eilen vedettiin kolmelle koiralle jäljet ja tänäaamulla, ennen kuin kukko lauloi, jänöstimet vielä pomppivat pihoilla ja havukat kiertelivät peltojen yllä aamiaisen toivossa, lähdimme jäljestämään. Ihana sateinen metsä, hapekas ilma ja hitaasti heräävä maailma. Aivan paras aloitus päivälle!

Ammunnan jälkeen jäljesti ensin Helmi, seuraavana Kiva ja kolmantena pääsi Rapsu omalle jäljelleen. Mielenkiinnolla odotin miten oman vuoron odotus jäljestyksessä tällä kertaa näkyy, viime treenissähän Rape jäljesti ekana ja aloitti heti tarkkan jäljestyksen, kun taas sitä edellisessä treenissä Rapsu patosi vuoroaan odottaessaan itseensä liikaa tarmoa. Rapsulla oli kolmen suoran jälki: ensimmäisellä suoralla makaus, ekassa kulmassa katko, toisella suoralla makaus, toinen kulma ilman katkoa ja viimeisen suoralla ei makauksia ja suoran päässä kaato.  

Alku lähti hyvin, Rapsu esitteli huolellisen lähtömakauksen nuuhkinnan, mutta ensimmäisellä suoralla Rape hieman kiihkoili, jarrutin koko ajan ja Rapsu siksakkaili tarkistaen. Rape pysyi kuitenkin hyvin jäljellä ja teki kelpo työtä, kunnes tultiin ekalle makaukselle. Tuuli painoi jälkeä ja Rape oli pari metriä makauksen sivussa, käänsi aavistuksen päätään makauksen suuntaan, niiskautti kirsuaan todeten makauksen läheisyyden, mutta into jatkamaan oli kunnon merkkausta suurempi. Olisin toki voinut sen makaukselle palauttaa (vaikka en minä näitä tapoja kyllä harrasta), mutta koska teemana oli katko, niin en halunnut Rapsun työskentelyyn puuttua millään tavoin, jotta itsenäiseen ongelmanratkaisutaitoon ei tulisi epäröintiä. Katkolla Rapsun pitää kuitenkin kyetä puurtamaan itsenäisesti ja siihen pystyäkseen Rapsulla pitää olla alusta alkaen sellainen olo, että "hyvin menee, Rapsu on hyvä koira!"

Katkolla Rape lähti rengastamaan oikealle ja jälki jatkui vasemmalle. Rapsu lähti veretyksen lopusta 2-3 kertaa rengastamaan oikealle ja olin jo aivan vakuuttunut, että ei se edes kykene vasemmalle rengastamaan, koska tuuli painoi jälkeä oikealle, mutta vielä mitä! Vaikka minä olin jo heittänyt toivon kaivoon, niin Rapsu oli sisukas, pukenut toivolle pelastusliivit ja lähti lopulta vasemmalle, löysi saappaan jäljen, otti ilmavainua verestä, löysi jäljenjatkon ja lähti menemään. Hirmuisen urhea pikkukoira ja hyvä, että annoin sen rengastaa rauhassa enkä riisunut toivon liivejä. Toisen suoran Rapsu jäljesti jälkitarkasti, merkkasi makauksen hyvin, kulman teki mahtavasti ja viimeinen suora oli myös tarkkaa työskentelyä eikä siinä vaiheessa enää tarvinnut edes jarruttaa.

Oikein positiivisin mielin lähdemme ensi viikonlopun kokeeseen. Mutta koska ensimmäisen suoran makuun ohitus oli verraten röyhkeä, pitää Rapsulle vielä makaustreeni väkertää, mutta kyllä se muilta osin on hyvässä vireessä. Toivottavasti sateet jatkuvat, niin siitepölyt eivät leiju Rapsua häiriköimässä.

Agilitya! Tiistaina oli Haperolla viikottaiset agilitytreenit ja ohjelmassa oli vapaavalintainen tekniikka. Reenattiin  irtoamista eteen ja sivulle sekä avoimia keppikulmia. Rapsu oli tosi väsynyt ja puuskutti, ilmeisesti kevään siitepölyt yhdistettynä hallin pölyyn eivät oikein pistäneet pikkukoiraa parhaaseen iskuun. Pöly kävi omaankin kehkoon ja silmiin, varsinkin kun koulutin edellistä ryhmää ja seisoin siellä kurjassa ilmassa tuplasti. Illalla yskittiin sitten molemmat pikkukiviä.

Irtoamistreeni meni niin kehnosti kuin se aina menee. Rapsu liiteli minusta poispäin silloin, kun tiesi palkan odottavan, mutta Rapsutin ei irtoillut ilman varmuutta tulevasta ilakoinnista. Estehakuisuus ei päihitä ohjaajahakuisuutta, ja se ei toki ole mitään uutta. Olen kyllä aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että varsinaiset irtoamistreenit menevät yleensä huonommin kuin satunnainen irtoaminen osana rataa, koska silloin Rapsulla on mukavasti vauhtia tassujen alla mikä korreloi aika suoraan pään tyhjyyden kanssa. Hirveellä innolla ja ilman aivoja kun painaa menemään, niin silloin saattaa yllättäen irrotakin. 

Pujottelun avokulmat olivat hirveän vaikeita. Kolmella kepillä saatiin hyviä toistoja enemmän kuin kuuden kepin sarjalla. Rapsu ei hahmota ollenkaan aloitusväliä vaikka lähestyisi keppejä semmoista linjaa pitkin, että sujahtaisi suoraan ekaan väliin. Rapsu itseasiassa linjasi itsensä aina hyvin menemään ekaan väliin, mutta sitten se kuitenkin usein "korjasi" linjaansa ja meni väärään väliin. Ihan en ymmärtänyt Rapsun sielun liikkeitä, mutta pitänee treenata noita nyt ahkerammin ja ehkä jopa kirjoittaa joku nerokas treenisuunnitelma ja toteuttaa se.