Ne juoksee. Molemmat. Nuuskutin aloitti joskus viime viikolla ja Rapsuttimen juoksun havaitsin eilen aamulla siinä vaiheessa, kun auto oli jo pakattu ja Rapsu istui turvavöissään valmiina aloittamaan matkan kohti Mikkelin kisoja. Oli tarkoitus käydä hakemassa ulkokisatuntumaa, mutta eipä nyt sitten käyty vaan syötiin kisaeväät luonnonhelmassa. SM-joukkuekisaan osallistumista pitää hieman miettiä, koska juoksut ovat valloillaan vielä silloinkin ja en ole ihan vakuuttunut siitä, että kannattaako lähteä arvokisoihin juoksuisella koiralla suoraan treenitauolta ilman, että on edes treenannut ulkokentällä kevään aikana, kisaamisesta nyt puhumattakaan. Jotenkin on semmoinen tutina, että ihan ei parhaimpaan yllettäisi ;)
Juoksutauko onkin oivaa aikaa saada mejässä laukaukset kuntoon ja kulmat varmemmiksi, agilityssa ujuttaa puomin uudet alkeet pieneen päähän ja lisätä haku lajivalikoimaan, koska metsässä saa haista. Vesipelastuksen heitin Rapsun harrasteista huispois, koska Rapsun allergiatilanne on tällä hetkellä hirmuisen hyvä enkä uskalla riskeerata sitä lilluttamalla Rapsua siitepölyisessä vedessä ilman mahdollisuutta välittömään suihkuun. Saapi otus uiskennella omalla porukalla, niin saa allegeenitkin iholta nopeasti pois.
Nuuskusta juoksuaika on hirveän mukavaa, koska juoksuaikana Nupukalla perinteisesti riittää mielenkiintoa rauhalliseen eloon. Mikäs sen rattoisampaa kuin hartaasti nuuskutella auringossa kasvaneita voikukkia ja merkkailla kylän koirille viestejä. Nuuskun kanssa on pidennetty lenkkejä ja käyty kahlailemassa ja hyvin se on jaksanut. Ei ole ollut uupuneen oloinen jälkikäteen vaan jaksanut hyvin vammaisen eläkeläisen elämän sykkeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti