Aamutreenit

Loma-aamu = treeniaamu. Hurautettiin Rapsun kanssa hallille hiomaan keppikulmia ja hillumaan mukavuusalueella. Olipahan hirveän kiva treenata kahdestaan ja sen huomasi myös Haperosta, se oli niin rento ja innoissaan. No innoissaan se nyt on aina, mutta kimppatreeneissä siitä uupuu samanlainen rentous kuin yksityistreeneistä. Pitäisi varmaan vaivautua hallille useammin :)

Puomi- ja pujotteluestetreenien lisäksi vedeltiin yllä olevia simppeleitä kuvioita ja ilokseni Rapsutin aloitti kepit oikein joka ikinen kerta. Pysyin poissa keppien läheltä, annoin Rapsun hakea aloitukset ja hyvin se haki. Aloitusongelmaa ei tullut avo- eikä suljetuissa kulmissa, ei kaukaa lähetyksissä eikä vauhdilla oikeaan väliin osana rataa sujahdettaessa. Ei pitkiltä eikä lyhyiltä etäisyyksiltä.

Tulin siihen tulokseen, että minulla ei ole käsitystä ollenkaan siitä osaako Rapsu tällä hetkellä pujottelun aloitukset vai ei. Tai no on minulla käsitys: ei se niitä oikeasti osaa, mutta pystyy kuitenkin tekemään, joten tarkemmin ottaen en ole aivan varma tarvitseeko tästä nyt sen kummemmin treenin aihetta tehdä, koska niitä treenin aiheita alkaa olla jo melkoisen paljon. Jos se ei osaa aloittaa silloin kun lähetän sen paikallaan seisten kepeille, mutta osaa aloittaa, kun lähetän sen osana rataa, niin se taitaa riittää minulle.

Ilmeisesti osasyy siihen, että kepit onnistuvat paremmin vauhdissa on se, että silloin Rapsu vaan menee eikä turhia mieti. Jos erikseen aloituksia treenataan, ovat ne Rapsusta hirveän vaikeita, mutta silloinhan Rapsulta edellytetään ajattelua. Rapsuhan ei ole koskaan ollut mikään ajatteleva yksilö vaan toiminnan ystävä. Ehkä sille sopii paremmin tämmöinen tuurilla treenaaminen, menee jos menee, ja näköjään menee. Vähän niinkuin irtoamisenkin kanssa, jos siitä tehdään numero, niin sitten se ei suju, mutta kaiken muun sälän seassa irtoaminenkin on kohtuu luontevaa. Oletan siis, että selkäytimestä löytyy ainakin ajoittain tuntuma siihen miten ne kepit aloitetaan, mutta päästä ei koskaan, joten suositaan selkäydintä ;)

Nuusku puolestaan treenasi aamulla itsetuhoisen elämän pro-kurssia. Yllätin otuksen tasapainoilemasta huteran neljästä sohvatyynystä koostuvan pinon päältä, ilme oli lähinnä "kato, oon vuorikauris, vähänkö siistii! kohta hyppään tuonne sängylle!" Hirveän hyvin onnistuu tämä maltillinen elo.