Kulmat kuntoon

Suuri Jälkikoira treenasi keskiviikkoaamuna samoihin aikoihin kuin pikkulintuset haukottelivat nokkiaan aamunavauskuntoon ja hienosti treenasikin. Tein Rapsuttimelle edellisenä iltana kulmatreenin, L-kirjaimen muotoisen jäljen hirmuiseen rytelikköön, jossa kulman lisäksi oli molemmilla suorilla yhdet makaukset.

Treenin aloitin ammunnalla: Rapelo puuhun kiinni, ruokakuppi yhteen käteen, pyssy toiseen ja pamauksesta  muonat kuonon eteen. Rapelo otti tilanteen oikein tyynesti eikä vaikuttanut ollenkaan jännittyneeltä. Ajattelin sitten, että ammun vielä toisen kerran silloin kun se syö, mutta nostaessani käden uudestaan ammunta-asentoon meni Rapsu maihin, joten jätin ampumatta ja laskin käpälän. Rapsu jatkoi syömistään, mutta mennessäni Rapsun luo haistoin anaallirauhasten tuoksahduksen eli toisen laukauksen ajatus oli saanut Rapsun reagoimaan haisunäädän lailla. Johtopäätös: Rapsu kestää yhden pamauksen, mutta ei kahta. Tavoite: Rapsulle pitää palauttaa rakkaus ensimmäistä laukausta kohtaan, jotta sen voi saada sietämään toisen. Eteneminen: Yhden paukun treeniä niin kauan, kunnes häntä heiluu innosta samalla tavalla kuin ammoin muinoin. Koska sitä on tapahtunut aiemmin, se on mahdollista, joten siihen tähtäämme nytkin, mutta kaikessa rauhassa. Yhtään turskahtanutta anaalirauhasta en halua vaan koetan edetä niin, että Rapsu ei pääse paineistumaan missään vaiheessa.

Palkkioksi urheudestaan Rapelo pääsi ensimmäisenä jäljelle ja pyrrit jäivät odottamaan vuoroaan. Innolla nuuskuteltu alkumakaus, hyvin jäljestetty ensimmäisen suoran, tosin ekan makauksen sivuutus kiireessään, kulma ihan hirmuisen hieno, toisen suoran makauksen oppikirjamainen merkkaus ja löydetty kaato. Oikein hyvää työskentelyä ja seuraavaksi ohjelmaan makaustreeni palkalla. Nythän Hapella ei ole ollut aikoihin palkkaa merkkauksista, joten pitää ensi treenissä korjata asia.

Nuuskutin pääsi myös eilen jaamiskalle iltalenkille. Olipa seniori yhtä hymyä hölkytellessään vapaana ja nautti antaumuksella metsän aromeista. Nuuskutin löysi omasta mielestään viehkeän linnunraadon, jonka se merkkasi linnun päälle lirauttamalla ja sen jälkeen meinasi käydä siihen vielä piehtaroimaan, mutta onneksi oli kuuliaisuutta mukana sen verran, että ei ehtinyt poskeaan siihen hieraista. Oli meinaan ihan kunnon raato, jossa möyri jo ties mitä mönkiäisiä. Yäk.