Suuntasimme tolleriporukalla Napakalle tokotreeneihin. Aluksi suunnitelmissani oli lähteä sinne Rapsuttimen kanssa, mutta koskapa Nuusku tuntui tarvitsevan sielullensa ravintoa, pääsi pieni punainen tokopaholainen kehiin ja Rapsu sai tyytyä maskotin rooliin. Treenit tehtiin seminaarityyppisesti eli ensin elukka kerrallaan ja lopuksi yhdessä ryhmäliikkeitä. Nuuskun liikkeiksi valikoin kaukokäskyt, liikkeestä maahanmenon ja seuraamisen. Nuusku oli niin maailman onnellisin eläin päästessään treenihalliin: (yli-)innokas, (turhan) aktiivinen ja (liian) korkeassa vireessä.
Kaukokäskyissä saimme neuvoksi siirtyä pari askelta taaksepäin treenissä eli ihan alkuun. Nuusku tekee innokkaasti, mutta koska tekniikka jää innon varjoon, tulee tekniikka hioa ensin huippuunsa ennen kuin luppakorvan päästää innoissaan säheltämään. Eli liikeratoja hiotaan ennen kuin edetään siihen kauko-osuuteen. Minun pitää myös osata olla rauhallinen ilman, että olen lahna enkä saa yhtään lähteä mukaan Nuuskun säätämisiin. Jos Nuusku tekee 20 liikettä yhdestä käskystä, niin silloin minun pitää oppia vain hengittelemään.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä lukuunottamatta seuraamisen sivuttaisetäisyyttä, sitä, että koetan kävellessä korjata sivuttaisetäisyyttä kävelemällä Nuuskun päälle, ja sitä, että Nuusku kuikkii minua palkan toivossa kävellessäni sen taakse. Hyvää oli siis...? No nopeasti se maahan menee. Sain ohjeeksi opetella kävelemään ja Nuuskua lähestyessäni tiputtaa palkan Nuuskun eteen, jolloin sillä säilyy focus oikeaan suuntaan vaikka menen selän taakse hillumaan. Vapautus palkalle vähentää minun kyttäämistäni. Kuulosti varsin järkevältä.
Seuraamisen sivuttaisetäisyyttä pitää lähteä korjaamaan imuttamalla. Tämän ohjeen olemme saaneet ennenkin, mutta aina se on kaatunut siihen, että Nuusku teloo minulta sormet eikä minusta löydy niin suurta tokoharrastajaa, että jaksaisin sormet verillä treenata. Ratkaisu onkin viiltosuojakäsineet! Olipahan näppärät, ei tuntunut hampaat iholla eikä sormet olleet myöskään mitkään paksut pökkelöt kuten tavan käsineillä vaan niissä pysyi hyvä tuntuma tekemiseen. Niina korjasi kädestä pitäen käteni asennonkin kuntoon ja sain Nuuskun kulkemaan tosi hyvässä asennossa.
Kokonaisuutena tosi hyvät treenit. Nuusku pääsi tekemään itselleen sopivia liikkeitä sopivassa määrin. Noita samoja hommia se tekee kuntoutusliikkeinä, joten mitään rasittavaa treeniä tämä ei ollut. Parhautta oli Nuuskun suunnaton tekemisen riemu. Seuraavalle kerralle pitää ottaa Rapsukin ihan treenihallin puolelle, ehkäpä mie löytäisin senkin kanssa tokoyhteyden ohjatuissa treeneissä.
Lopuksi lähdettiin osan porukasta kanssa vielä lenkille pitkin aurinkoa heijastelevaa hankiaista. Olipa hienoa käppäillä kovalla lumella ilman, että tarvitsi välittää missä metsän polut ovat. Nuusku ja Rapsu ottivat upeasta kevätsäästä kaiken irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti