Ensin tehtiin turkoosit esteet. Turkoosit numerot olivat esteiden numeroita, ei suoritusjärjestys tai esteen suoritussuunta. Numeroton turkoosi hyppy oli aloitushyppy, jonka takana seistiin selin rataanpäin ja kuultiin oma kuuden esteen jatko aloitushypylle. Esteet piti mennä suorittamaan ilman ennakkotutustumista, annetussa järjestyksessä, mutta suoritussuunnan sai valita ja virheestä ulos. Ensimmäinen satsini alkoi 1-3-... ja se tyssähti kuin kananlento, koska aloitushypyn jälkeen ykkönen meni kivasti, mutta sitten Hape tempaisi täpinöissään kakkoshypyn. Huonosti suunnittelin, huonosti ohjasin. Toiseen numerosarjaan, olisiko ollut jotain 3-2-4-5-6-1 tuli ohjaajallekin sisua enemmän ja se vedettiin tyylipuhtaasti läpi.
Sen jälkeen päästiinkin ensimmäiseen ratatreeniin, tummat pallerot 1-20, jossa rataan sai tutustua 5 minuuttia ja sitten kisamainen suoritus ja virheestä ulos. Uih, kun oli fiilistä radalle mennessä ja Rape kulki hyvin. Kämmäsin homman kuitenkin 16 esteellä rytmittämällä liikkeeni päinhonkia, jolloin Rapsun rytmi sekosi ja sitten minä sekosin ja... se loppuikin sitten siihen, kun meni usko omaan tekemiseen.
Tämä johti toki siihen, että toisessa ratatreenissä, vaaleat pallerot 1-20, olin sitten jo sillä asenteella, että nolla tehdään vaikka väkisin. Väkisin väännetty nolla sieltä tulikin, kaukana kauniista, koska rata meinasi unohtua pariin otteeseen ja alkoi väsyttääkin, kun nopealla sykkeellä piti kyetä latautumaan ja oppimaan uutta rataa. Mutta hyvä oli fiilis silti, semmoinen ramborockytarzan.
Lopputreenissä otin Hapen kanssa puomitreeniä, hyppyjen ja muurin kautta lähetyksiä puomille ja sivuttaisetäisyydellä. Rapsulle vaikeaa, sivuttaisetäisyys näkyy puomin suoritusvauhdissa, mutta hyvin se teki silti. Niin oli Hapsu liekeissä kautta treenin ja itselläkin roihusi asenne rinnassa, että piti laittaa kisailmoitautumista menemään. Nämä ne sytyttää pääsiäiskokon etuajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti