Tokihan potilasohjaaja on visusti ennen treenin alkua päättänyt, että hän ei juokse yhtään vaan ottaa ainoastaan tekniikkaa hieman ja tuntumaa lajiin, että lauantain kisoissa voi sitten juosta kunnolla itsensä hengiltä. Mutta kuten aina, potilasohjaaja menettää yhteyden aivoihinsa treenihalliin päästyään, Inovien alla polttelee hiekka ja viikon peiton alla retkottanut keho nykii toimintaa. Ohjaaja yrittää epätoivoisesti juosta vaikka todellisuudessa lönkyttää ja loikkii ja se tekniikan ottaminen, niin, siinä tarvitsisi ajattelukykyä, joka on sumentunut lääkityksen alle. Voi myös kyseenalaistaa ohjaajan todelliset aikomukset, jos ei meinaa juosta, mutta silti laittaa jalkaan Inovit. Niinpä. Huiputtaja mikä huiputtaja.
Yllä olevaa Niinan treeniä tehtiin Rapsun kanssa. Tai siis yritettiin tehdä, ratatreeni olisi vaatinut terveemmän kehon, mutta muutaman esteen pätkät (max 6 estettä) sujui ilman kuolemanpelkoa. Koska minusta ei ollut juoksijaksi, treeni perustui minun haastamiseen pois mukavuusalueelta eli enemmän lähetyksiä ja irtoamista Rapsulle. Hirveän kiva oli treenata Niinan silmän alla, koska tarkkaa palautetta tuli paljon ja mihinkään puolivillaiseen räpellykseen Niina ei tyytynyt vaan vaati asennetta ja loppuun asti tekemistä, toki ohjaajan kehnon tilan huomioiden.
Nuuskuttimen viikon allasterapia muuttui hieronnaksi, koska Nuuskulin toipuminen sai hieman takapakkia. Kuulemma pieni aaltoliike kuuluu asiaan ja ottaen huomioon liukkaat kelit, niin ei ole ihme, että Nuuskuttimella on lipsunut koivet aiempaa enemmän ja se on väsynyt helpommin. Lihakset olivatkin jumissa, niistä huomasi, että Nuuskutin oli joutunut jäkittämään liukkaalla alustalla eteenpäin. Nuuskutin on tovin kevyemmällä liikkumisella liukkaina päivinä, toivottavasti tulee pakkasta, rehtiä sohjokeliä tai sulaa, mutta ei enää luistinrataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti