Niin hyvä ja niin iloinen

Uih, miten oli taas napsakat treenit Haperon kanssa. Oltiin tänään Lukkarisen Jarin koulutuksessa ja kuten aina laatua piisasi. Alla Jarin taiteilema ratapiirros:

Vetelin ihan perusjunttiohjauksellani ja hyvin hoitui Hapsukan luotsaus. Persjättöö (4-5), valssii (5-6), pakkovalssii (8, 9), peruspyöritystä siivekkeen ympäri (12, 14), valssii (16-17), twistii (18), valssii (20-21, 22-23), välistävetoo linnamaisesti (23-25), valssii (29-30).

Ysihyppy ei ollut ihan noin jyrkässä kulmassa vaan A-esteen puoleisen siivekkeen kautta vienti oli varteenotettavampi vaihtoehto kuin kuvasta vaikuttaisi. Meinasin siihen hypylle saksalaista (kyllä, suunnittelin poistuvani mukavuusalueeltani!), peruspyöritystä ja niistosokkariakin koettaa, mutta pakkovalssi oli sen verran kiva ja ajoituksellisesti paras, että taisin unohtaa nuo muut. Niissä olisin joutunut suotta paikallani notkumaan ja mie en seisoskelusta niin välitä. Meinasin myös ensin hieman linjata okserille (11), jotta R kääntyisi jatkoon paremmin, mutta niin. Rapelihan kääntyi ihan ilman mitään, joten mitäpä sitä suotta linjailemaan.

Toisella kierroksella poistuin mukavuusalueeltani ja ohjasin puomin juosten itse putken ja hyppyjen välistä (kyllä, minä leijeröin) ja jäin himmaamaan jonnekin putken puolivälin paikkeille. Sain siten hillittömän etumatkan jatkotilanteeseen ja ehdin ohjaamaan putken jälkeisen hypyn (18) suosikkivaihtoehdollani eli pakkovalssi-valssilla. Välistävetoja (23-25) koetin alunperin puolivalssityyliin, mutta meinasin kompuroida (lue: mitään meinannut vaan ihan rehellisesti kompuroin) ja Rapsu näytti epävarmalta edetessään, joten vaihdoin Jartsan suosittelemaan tyyliin ja olipa toimivampi. Tuossa nuo estevälit olivat sen verran väljät, että hyvin tuli Rape ilman puolivalssia ja tuli itsevarmasti ja kovaa enkä minäkään kyntänyt maata.

Hirveen kivat ja antoisat treenit. Rapsutin kulki jälleen kuin unelma, se oli juuri siellä missä halusin sen olevan. Omassa ohjauksessa oli alussa pientä lepsuutta ja onneksi Jari siihen puuttuikin heti, minulla kun paha tapa löpsäyttää ohjaus alas liian aikaisin eikä viedä vahvasti loppuun saakka. Pieni asia, mutta niin merkityksellinen.

Nuusku puolestaan oli perjantaina maailman onnellisin pieni huiskuhäntä päästessään Rapsun, Viirun ja Zorron kanssa maastoon. Voi sitä aivotonta riemua minkä Nuusku löysi sisältään ja alentui hippastelemaan sekä rellestämään kavereiden kanssa. Niin kaukana oli pönöttävä arvokkuus, että ei olisi Nuuskuksi uskonut.