Haamuista poroa

Pitkästä aikaa tolleriporukan hakutreenit! Koolla oli vanha tuttu kopla höystettynä uusilla tulokkailla, yhteensä yhdeksän elikkoa. Tolleristien lisäksi mukaan tulivat värivirheelliset tollerit Aku ja Ella, joiden kanssa käytiin ennen treeniä metsälenkillä. Lenkin tavoitteena oli tasoittaa Nupattimen mieltä, koska pikkuinen punainen meinasi haljeta jo kotipihalla liitoksista tajutessaan pääsevänsä treenikamojen kanssa autoon. Eihän Nuusku tosiaan ole viime aikoina (lue: yli kahteen kuukauteen) juuri treenaillut, joten hinku toimintaan oli kova ja ajattelin, että tohkeissaan riuhtoo vielä liian rajusti vaikka toisaalta onhan se Nupatsu ollut metsässä hillunta kunnossa jo tovin.

Koska viime treeneistä oli tosiaan hujahtanut aikaa, otettiin ihan peruskuvioita, joilla palauteltiin lajia mieleen. Nuuskulle ja Rapsulle tehtiin molemmille kolmen ukon treenit. Ensimmäinen oli näkölähtö ja toinen sekä kolmas haamuja. Molemmat sinkosivat aivan intona maalimiekkosille. Maalimiehet palkkasivat otukset poronlihapalleroin sekä leluin. Nuusku oli tänään vahvasti namiorientoitunut eikä lypsinkumi tahi tennispallo niin innostanut, mutta Rapsuli vingutti pehmolelujaan onnessaan. Eilinen lahna oli uinut Rapsun sisuksista jonnekin kauas huis pois.

Niin oli mukavaa taas. Makoillessani pressun alla Topille piilossa aloin jo haaveilemaan luppakorvieni treenien vaikeuttamisesta. Vähänkö olisi hilpeää laittaa niitäkin etsimään piilossa olevia ihmisiä, antaa niille mahdollisuus samaan pätevyyttä puhkuvaan olemukseen kuin Topilla, mutta toisaalta eipä parane hötkyillä, koska molemmat selvästi tarvitsevat vielä näköhavaintoa lähtöihin. Mutta jospa saisimme syksyyn mennessä jotain edistystä aikaan.

Harjoitusten jälkeen lähdettiin vielä loppujäähdyttelynä samoilemaan metsään koikkereiden sekä Zorron kanssa. Joskin Nuuskua kiinnosti lähinnä Riitan taskuista leijailevat makupalojen tuoksut ja Rapsu marjasti.