Tarkoituksena oli ilahduttaa Nuuskua älyllisellä toiminnalla ottamalla kimppatokotreenit miellyttävästi illalla lämpötilan viilennyttyä. Jos olisin miettinyt asiaa tarkemmin, olisin ehkä tajunnut, että luppakorva, jonka mielestä nukkumaanmenoaika on viimeistään yhdeksältä, ei välttämättä ole parhaassa treeni-iskussa puolikymmenen jälkeen. Into ei ollut se mikä uupui vaan lähinnä äly.
Aloitin hommelin lyhyillä seuraamisilla. Niistä näki heti parhaan terän puuttumisen, liian väljää ja edistävää, joten lopetin sen lyhyeen, että ei takapakkia aleta menemään. Ehdittiin ottaa paikkamakuuta ennen treeniseuran saapumista ja siinä ilmeni aikamoinen ongelma. Typeryyksissäni testasin joskus alkuviikosta miten näpsäkästi Nupa nousee makuulta perusasentoon. Virhe! Tiesinhän minä, että ei liikkeitä kannata loppuun asti treenata, jotta ei ilmene ennakointia, mutta niin. Nyt Nuusku ennakoi koko ajan. Heti palattuani Nuuskun viereen typy ponkaisi istumaan kovin ylpeänä itsestään.
Liikkeestä seisomisia otettiin sisällä joskus viikolla ja nyt ulkona pitkästä pitkästä aikaa. Sen huomasi. Nuusku oli kuin ei olisi koskaan seisonut. Hirveää valumista ja hiippailua. Ilme oli kuitenkin koko ajan lammasmainen enkelimöllötys eli kyse ei ollut mistään Heidin 6-0 vedättämisestä vaan Nuuskuli ei yksinkertaisesti pystynyt prosessoimaan käskyä. Järki ei luistanut, joten palattiin perusteisiin ja otettiin toistoina palikkaseisomista, mutta eipä niissäkään ollut kehumista.
Paikkamakuu Ellan kanssa meni siinä mielessä hyvin, että Nuuskuhan makaa vaikka puolitoista vuotta paikallaan. Ei sillä ole mihinkään kiirettä, pötköttely on mukavaa. Mutta sama ennakointiongelma jatkui, joten keskityin siihen ja kävelin aina pari askelta pois, palasin viereen, palkkasin jos pysyi, palautin jos ei pysynyt. Sitä jankattiin ja alkoi se pysymään ehkä 70 %, joten vielä riittää työsarkaa ennakoinnin poistamisessa.
Ellan paikkamakuuhäiriöksi otettiin Nupatsun kanssa istu-maahan-kaukoja siten, että Ella makoili siinä välissä. Nuusku meni ne mallikkaasti, heiluuhan se ja heittää lonkalle, mutta se on aina ollut semmoinen enkä minä siitä jaksa nipottaa. Olkoot, ei me niihin liikkeisiin kokeissa tulla koskaan kuitenkaan pääsemään, kunhan treenataan iloksemme jotain alokasluokan liikkeitä viihdyttävämpää.
Lopussa otettiin vielä perusasentoja, koska ne on jostain syystä Nuuskusta maailman parhautta. Niihin treenattiin malttia ja ne olikin priimaa. Vaikka treenit kokonaisuutena olivat melkoisen heikkotasoiset, täytyy myöntää, että harjoittelemalla Nupasta tulee vielä ihan kelpo tokoilija, mutta ei ehkä yötokoilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti