Hämärän rajamailla

Vuoden vikat treenit vedettiin tänään Kurkimäessä. Pientä lisäiloa toi sähköttömyys: ei valoja saati lämpöä. No kumpiakaan ei tarvittu :) Päivä valaisi tarpeeksi ja kelikin oli juuri sopiva +1°C. Ei tullut vääränlainen hiki; oli virkistävää hikoilla siksi, kun semijuoksee ja urheilee, ei siksi, että on liikaa päällä suhteessa lämpötilaan. Sisukin jaksoi kieltä roikottamatta, ei tullut sillekään hiki kuin aivojen käytöstä.

Linjaan viennit haastavasta kulmasta tuli läksyksi, joten pitänee vuoden ekalla hallikäynnillä rakennella osa ratapohjasta hinkattavaksi. Saatiin hyviä vetoja, mutta myös muutama lohikäärmeversio, jossa otuksen pää kyllä kääntyi kohti hyppyä asenteella "tuossa tuo hyppy on, mutta pääsen kovempaa, kun jo tuun!". Eli vahvistuksia lukitsemisiin vaikka menisin jo. Nuo olivat hyvällä mallilla ennen miun loukkaantumista ja luonnollisesti ohjausrytmin katoaminen näkyy nyt pienenä räpellyksenä.

Itseäni kyllä ripitin kertakaikkisen heikosta radanlukutaidosta. Ei tullut edes mieleen muutaman kohdan lukuisista ohjausvaihtoehdoista se nopein vaan kovin valikoin jotain keskinkertaista tai parhaimmillaankin toiseksi nopeimman, mutta en sitä nopeinta. En nähnyt parasta linjaa vaikka miten kovin koetin miettiä ja olin tästä kyllä pöyristynyt. Miten nopeasti ote onkaan kadonnut (tästäkin) ja olikin tosi antoisaa, että kellotettiin treenipätkiin eri versioita. Pitänee kellotella enemmän, jos sitä saisi palautettua jonkinlaisen tason ennen kisakentille paluuta.

Joulunaika sisälsi ulkoilua, päikkäreitä ja napostelua. Lahjansa trio sai etukäteen, luppakorvat saivat uudet petinsä ja pystykorva itsensä kokoisen matkaluun.

Pyhäselän rannassa.

Jaamankankaalla jonossa.

Hämärän trio.

Päikkäreillä.

Yöunilla, tuonne pitäisi mahtua.