Jännitin suotta virallista mittaustilannetta. Tuomarit olivat aivan ihania ja Lupsukka saatiin mitattua varsin nopeasti ilman sen kummempaa säätämistä. Ensin näytti siltä, että Sisu väistää mittaa, joten tuomari pyysi samantien kollegan Sisun toiselle puolelle vastavoimaksi. Sillä tavalla homma hoitui helposti: minä syötin otukselle lihapullia, yksi tuomari rapsutteli sitä rinnasta ja takajalasta toisen tuomarin mitatessa. Sisu seisoi ryhdikkäästi, sillä ollut kiire mihinkään eikä tarvetta väistää mitään.
En tiedä johtuiko tilanteen helppous olohuoneessa tehdyistä mittaustreeneistä (piirakkapulikka on tässä lyömätön väline!) vai ainoastaan tuomareiden ammattitaidosta, mutta olipa kummin vain, kaikille jäi hyvä mieli. Lopputulos ei yllättänyt, tiesinhän mie, että pikkumaksi se on.
Sisu toki oli sitä mieltä, että treenatakin voisi, joten käytiin lenkillä mittaustilaisuuden päättymistä odotellessa ja tilaisuuden jälkeen jäätiin halliin vähän tokoilemaan, kun olin varannut niitä lihapulliakin ihan tolkuttoman määrän, jos se mittaustilanne olisi Sisusta ollut ahdistava. Tehtiin hitusen perusasennon paikan vahvistusta, parin askeleen seuraamista ja paikkamakuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti