Vuosi vaihtui nukkuen maaseudun rauhassa. Lunta oli niin paljon, että metsässä kulkeminen oli Nuuskulle ja Rapsulle aluksi mahdotonta, mutta kun päivien kuluessa saatiin Sisun kanssa lumikenkäiltyä polut, luppakorvatkin pystyivät hillumaan ryteikössä ilman kohtuutonta rasitusta. Toki tietä pitkin pääsi lenkille, mutta ainahan sitä metsikössä on mukavempaa. Perinteistä poiketen pupun jäljet jäivät haistamatta, koska kaikki pitkäkorvat ovat kadonneet, mutta jäljestimme sen sijaan ilvestä (tai jotain muuta isotassuista otusta). Ulkoilun ohella keskityimme vetämään lonkkaa.
Kuhiksessa.
Viikon aksatreeneissä kerrattiin Sisun kanssa edellisen valmennuksen läksyjä. Liukkaasti lensi lohikäärme ja linjaan viennit palautettiin vanhalle kunnon tasolle.
Viikon tokotreeneissä jatkettiin avoimuuden tavoittelua. Ensimmäisessä setissä tehtiin pysäytyksiä putken kautta ja Sisulta sujuivat ne vallan mallikkaasti. Ennakoinnin välttämiseksi tehtiin myös läpijuoksuja. Toisessa setissä pureuduttiin avoimuuteen (kuvio alla) ja siinä on kyllä vielä työtä. Samalla linjalla oli ensin merkki (M) ja ruutu takana. Voin vakuuttaa, että pikkukelpillä oli suunnattomia vaikeuksia suorittaa merkin kierto, kun se olisi niin kovin halunnut painella (ja painelikin...) ruutuun. Jouduttiin helpottamaan merkkiä (S) siirtämällä se kauemmas ruudusta eli lähemmäs Sisua, jotta se kykenisi kiertoon keskittymään ja silloin saatiin onnistuneita toistoja, mutta oli ne aika tuskaisia. Tarkoitus oli, että nelitassua olisi lähetetty vuorotellen kiertämään merkkiä ja suorittamaan ruutua, mutta Sisu ei päässyt ruutuun ollenkaan, kun ei siitä kyennyt luopumaan. Tuli läksyksi ja hyvä läksy onkin!
Avoimuustreeni, jossa koira, Sisun merkki (S), alkuperäinen merkki (M) ja ruutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti