Stinky

Ihana aurinkoinen syyspäivä, kaunis ruska ja kuulas ilma. Mikäpäs sen mukavampaa kuin suunnata maalle nauttimaan leppoisasta ulkoilusta (lue: siivouksen ja kodinhoidollisten toimenpiteiden pakoilua). Ajatus oli hyvä, mutta toteutus meni enemmän siihen, että minä nautin lauantaina ulkoilmasta (lue: siivosin autoa, karjuin koirille ja väistelin hirvikärpäsiä) ja nelijalkaiset nauttivat sisätiloista (lue: jonottivat ovelle ja livistivät ulos joka aukaisusta tavoitteena puskan juurille levitetyn kompostimullan/paskan syönti). Pikkukoira, uudelta nimeltään Stinky, nautti kotiin palattuamme vielä shampoopesustakin (lue: jätteissä/paskassa piehtaroija haisi niin jumalattoman pahalle, että se oli pakko kuorruttaa apilaisella tuoksulla). Olipa kerrassaan ulkoilunautinnolla rikastettu päivä!

Nuuskutin.

Osteopatian vaikutus näkyy Nuuskussa! Pyhäaamun metsälenkillä Unskin askel oli kevyt kuin nuorella nartulla, se viipotti joukkueen keulassa onnellisena ja tutki maailmaa elinvoimaisen koiran uteliaisuudella. Jäätyään hartaasti jotain mättäitä nuuskuttelemaan, laukkasi se porukan kiinni ja pyyhälsi täysiä ohi. Pieni oranssiohjus! Tuntuupa hyvältä nähdä hoidon välitön vaikutus ja Nuuskuttimen hyvä olo.

Mihin se kärppä meni?

Aamulla juniorit intoutuivat kärppämetsälle. Pellon ensimmäisen olkipaalikasan onkaloissa asustelee/ hilluu kärppä, joka on nähty monesti ennenkin. Jälleen kaksikko oli kärppänä mukana ja ensimmäisestä kärpän kurkistuksesta kelpi kirjaimellisesti lensi paalikasan yli jahtiin ja Harmaahapsu juoksi perässä paalikasan päälle. Eihän ne siitä ovelasta pikkuveijarista toista silmäystä samaan jahtiin saaneet, mutta tiukkaa puhinaa paaleilla pääsivät päästelemään. Pieni metsästys kruunaa lenkin, jos nelijalkaisilta kysytään.

Iltapäivällä suunnattiin jäljestämään ja jäljestyksen jälkeen kysyin itseltäni ihan aiheellisesti, että miksi ihmeessä mejäilen näin harvoin? Nuuskutin aloitti jäljellä, jossa oli kolme suoraa makauksilla höystettynä sekä kaksi makauksetonta kulmaa. Aivan liekeissä oli veteraani! Hieman piti vauhtia jarrutella vaikka vauhti ei heikentänytkään työskentelyä. Periaatteenani kuitenkin on, että vauhdin pitää olla sellainen, että jälkimerkit pystyy keräämään jäljestettäessä. Jälkiuskollisuushan koko kolmikolla on sitä luokkaa, että merkkien keräys ei tuota vaikeuksia. Nuusku merkkasi uskollisesti kaikki makuut, teki tarkat kulmat ja lipoi kaadolla onnellisena huuliaan. Olihan se tyytyväinen, kun sai aloittaa työt! Se niin viihtyy päällikön roolissa.

Rapsuttimella oli myös kolmen suoran jälki, jossa makaukset suorilla ja makauksettomat kulmat. Raipella vauhtia oli ihan höpönä ja jarruttaa piti. Olemus huusi "vihdoinkin, vihdoinkin, vihdoinkin jäljelle! missä hirvi, missä hirvi!!". Rapsu noteerasi yhden makauksen pisteen arvoisesti ja muut se huomasi kyllä, mutta eipä paljon merkkaillut. Kaato mielessään porhalsi menemään, mutta ei sentään oikonut kulmia. Hieno suoritus, eihän makausten merkkaus koskaan ole kuulunutkaan Rapsun vahvuuksiin. Oman jäljen jälkeen Rapuli olisi halunnut vetää vielä muidenkin jäljet, tokihan se haistoi, että haavoittuneiden reittejä on lähimaastossa enemmänkin.

Sisun jäljellä oli kolme suoraa ja makaukset kulmissa. Heti ekalla suoralla juohtui mieleen, että nuori ja aloitteleva koira kannattaisi tosiaan käyttää ihan pidemmällä lenkillä ennen jäljestystä ja olikohan sen viimeiseksi jättäminen nyt niin fiksu idea, kun odottaessa kertyy hitusen noita kierroksia. Olen tainnut joskus aiemmin tuumata samaa, mutta enpä nyt sitten kuitenkaan ollut opiksi ottanut. Kelpi pomppi tasajalkaa alkumakuulla, keuli ekan suoran niin, että takakenossa sain jarruttaa. Meininki rauhoittui ekan kulman jälkeen ja toinen ja kolmas suora olivat jo ihan normaalin jälkikoiran menoa. Makaukset Sisu merkkasikin sitten niin antaumuksella, että piti jo toiselta makaukselta n-o-s-t-a-a se jatkamaan matkaa, kun tyyppi SÖI ne makuut. Jep, mäyräkoiramenoa makuilla. Oikein olin tyytyväinen työskentelyyn, hirmuisen hyvä työinto ja keskittyminen tehtävään. Jos jaksaisin panostaa tähän enemmän, täyttäisi Lupsu ansiokkaasti kämppistensä jättämät mejäkoiran tassunjäljet.