Aamu-usvan ihanuus.
Uuh, miten Lupu-hurjimus veteli itsenäisissä treeneissään eilen! Helppoa vauhdin hurmaa, uskomattoman pätevää kepitystä ja tiukkoja kontakteja :)
Neliöillä hain asennetta keppilöille, siis asennetta ohjaajalle, kun jostain syystä Lupsu viime kisaradalla jämähti toiseksi viimeiseen väliin ja minä tietysti sen jälkeen aloin sitä ennakoimaan ja kierre oli valmis. Vaikka miten yritin, niin "jämähdyksenpelko" kuuluu minun äänestä, joten piti sitten ihan panostaa, että en ala hissuttamaan vaan kiihdytän ja murisen innosta loppua kohden. No siihenhän pikkukoira vastasi samalla innolla eikä jämähtämisestä nähty vilaustakaan. Teki ihan mahtihienoja pujotteluita :)
Tummilla palleroilla reenattiin kontakteja, mutta eipähän niissä ollut treenamista. Täydellistä settiä. Vaaleilla palleroilla oli maailman hauskinta! Lupsu veti hirmusykkeellä ja aikas makeasti kepitteli itsenäisesti ja mie sain leijeröidä puomin. Ihan supereläin, ei voi muuta sanoa, ja hämmentävää, että olen osannut kouluttaa sen noin taitavaksi jo nyt. Kohta se varmaan oppii lentämään :D
Lupu jäähdyttelylenkillä.
Nuuskutin kävi tänään osteopaatilla. Olen ollut Unskista hieman huolissani, kun se on viime aikoina ollut ulkoillessa vähän vaisun oloinen. Mitään ihmeellistä Unskista ei kuitenkaan löytynyt vaan perussettiä ikäiselleen ja jonkin verran kireyttä etupäässä. Nuuskutin nauttii osteopatiasta kovin ja oli hieno asiakas. Osteopaatti osuvasti sanoikin, että Nuuskusta näkee, että maailmaa on nähty; käsittämättömän rauhallinen otus ja maailman helpoin käsiteltävä.
Tupu, Lupu ja Hupu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti