Huikea aksaviikko ja iloinen häntä

Koko viikko aivan superaksaa! Lohikäärme on lentänyt riivattuna, murissut mennessään ja ollut eri etevä. Viikkotreeneissä koutsina oli Soili ja treeni oli sopivassa suhteessa haastava ja vauhdikas. Alkuun (2) testasin pakkovalssia ja sitten jotain paikallaan pönötystä ja molemmat toimivat. Kelpi pyöri kieputukset (11-15) hyrränlailla, kääntyy niin hyvin! Saatiin treenattua myös sivuttaisetäisyyttä aalle siten, että viipotin suoraan hypyn 17 taakse. Läksylistalle tuli erityisesti puolenvaihdot kepeillä ja ohjaajan liikkuminen virtaavammaksi. Jäähdyttelylenkki heitettiin viereisellä kentällä treenanneen Ruffen kanssa ja tolleritkin pääsivät nauttimaan Pärnästä by night. Otsalampun valossa oli mukava tallustaa ja Rapsu oli Ruffesta aivan ihana.

Jotainsinnepäin-ratapiirros.

Torstaina poimittiin Lupun kanssa Tiina & Nessa kyytiin ja hurautettiin Kuopioon ProPerron ison kentän treeniin Sannan silmien alle. Halusin kisamittaiselle treeniradalle, koska kisoissa olen päässyt toistuvasti nauttimaan tunteesta, että "enhän mie ehdikään". Vajaamittaisella kentällä treenatessa tuudittautuu helposti illuusioon omasta vikkelyydestään. Vaikka töiden jälkeen kohti Kuopiota ajaminen tuntui hieman kahelilta ajatukselta, tuumasimme paluumatkalla, että hyvä, että tuli lähdettyä! Ihan huiput treenit ja lohikäärme oli niin liekeissä, että kuopiolaiset varmaan luulivat kaupungin syttyneen tuleen. Erityisen ylpeä olen siitä, että rataantutustuessa lukuisista ohjausvaihtoehdoista valitsin treenin alle ne, joita me ei osata eli ihan itse loikkasin pois mukavuusalueelta suoraan takaaohjaukseen  ja persjättöihin. Kotiläksyksi tulikin sitten (yllätys yllätys!) takaaohjaus :D Kohta, joka rataantutustuessa vaikutti  maailman vaikeimmalta vetää persjätöin (15-19), onnistui loppujen lopuksi vallan sulavasti ja hyväntähden sentään miten hyvin Sisu ohjausta luki! Liikkui siivekkeitä nuollen. Joskin kohdasta pitää tehdä vielä toisinto halliin, jotta itsellekin tulee mukaan muu fiilis kuin paniikki ;)

Jotainsinnepäin-ratapiirros.

Eilen lähdettiin hallille Katrin ja Hullu-Mapen kanssa tekemään pikkuisen kotiläksyjä: viskileikkauksia, takaaleikkauksia, puolenvaihtoja kepeille. Hyvin pelitti pikkukoira! Tosin kyllä siitä huomaa, että ollaan pois ohjaajan mukavuusalueelta, koska käämihän sillä palaa heti, jos alan räpeltämään. Paljon armollisempi se on minun surkeudelle junttiohjauksellani. Mutta jotain kiitosta myös itselle, en räpeltänyt takaaohjauksissa juuri ollenkaan vaan saatiin hyviä onnistuneita toistoja. Treenin jälkeen vedettiin porukassa pidempi jäähdyttely pitkin Pärnän maastoja ja kotiin palasikin päikkäreitä kaipaava kelpi.

Nuuskutin kävi perjantaina eläinlääkärissä, koska osteopaatin antamat siivet alkoivat surkastua ja yleisen nuupahtavuuden lisäksi alkoi ilmetä yöllistä levottomuutta. Kiitollinen olen nopeasta ajan järjestymisestä, kyllä on asiakaspalvelu kohdillaan! Kirsi tutki Nuuskuttimen huolella ja löysi ongelmat etupäästä: oikea olka, vasen kyynär ja olka, etuosan jotkut jänteet sekä hieman rutinaa vasemmassa polvessa. Rintarangan lihaksissa oli myös kireyttä. Kulumat vaivaavat, joten tropit kehiin ja nyt jäävät sitten loppuiäksi. Nuuskuhan liikkuu puhtaasti eli ei onnu eikä ole jäykkä, mutta selkeästi sitä kulumat vaivaavat sen verran, että kipua on. Troppien vaikutuksen huomasi heti seuraavana päivänä ja nyt Nuuskuli on jo ihan normaali oma itsensä: nukkuu yöt kuin tukki ja aamu alkaa iloisella hännällä.