Sunnuntaina napattiin Sisun kanssa kyytiin Tiina ja Nessa, hurautettiin Varkauteen ja kirmattiin kolme starttia. Huisin hauskoja ratoja, jotka olisivat olleet puhtaasti mentävissä, mutta eipä menty. Kuuma oli kelpie ja kuumuus näkyi mm. kepeillä. Sisu vetää kepit aina ihan hullunraivolla ja muristen, ja kisoissa Lupsu näköjään lisää vielä yhden vaihteen. Painoi menemään niin kovaa, että iski itseään keppeihin ja koska kepit oli juntattu kiinni maahan eivätkä joustaneet yhtään, meni pikkukoiralla rytmit sekaisin. Positiivista kuitenkin, että se aloitti aina oikein, mutta tarvitsee lisää kisakokemusta hallitakseen hurjan vauhtinsa samalla kun pujottelee. Kontakteilla pysyi kriteerit ja muutenkin Lupu oli niin liekeissä.
Oma ohjaus oli paikoin vallan hyvää ja tuntui, että ollaan Sisun kanssa maailman paras tiimi, mutta sitten taas paikoin räpelsin ja kiltti lohikäärme paikkaili mm. kääntymällä kirjaimellisesti ilmassa ja silloin tuntui, että ohjaajan pitää kehittyä kohisten kohti reilun ohjaajan aksaa. Liikaa joutui pikkukoira arpomaan, että mitä oikein meinaan, kun rytmitys oli kilpikonnalle suunnattua. Hieman oma räpellys meinasi painaa mieltä maahan, mutta onneksi kanssakisaajat nostivat fiiliksen takaisin toteamalla, että eipä ole siistimpää aksaa kuin ohjata nopeaa koiraa ja eikä kannata vaihtaa mopsiin vaan sen sijaan pitää itse nousta koiran tasolle.
Tiistaina aloitettiin aksatreenit uudessa ryhmässä. Siirryttiin mölliryhmästä kisaavien ryhmään ja hitusen jännitti, kun minusta kesän möllitreenit ovat olleet meille riittävän haasteellisia. Treenien vaikeustaso nousikin kohinalla, mutta hyvin me vedettiin. Sen huomasi kyllä, että monta vaikeaa kohtaa peräkkäin on minulle vaikeaa, mutta lyhyiin setteihin vedettynä menee aikalailla kohta kuin kohta.
Lupun kanssa vaan ihan huikeaa olla baanalla, pieni radantappaja <3 nbsp="" p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti