Sisu kipaisi perjantaina tokotreeneissä. Olisi voitu jäädä kotiin, koska oikeastaan mikään ei edistynyt. Ekalla kierroksella otettiin ruutua. Sisulla on tähän asti ollut varsin hyvä ajatus ruudusta, mutta nyt se ajatus oli aikalailla kateissa. Ylipäätään aivot olivat kateissa ja Sisu reagoi kaikkiin häiriöihin todella herkästi. Halliin yhtä aikaa tullut koira oli tosi pöhpöh ja sen jälkeen hommiin keskittyminen oli v a i k e a a ja lopulta harjoitusta helpotettiin niin paljon, että ei siitä ollut enää juuri hyötyä liikkeen etenemisen kannalta, mutta toki siltä kannalta, että töitä piti tehdä häiriöstä huolimatta. Teiniys kukoisti.
Toiselle kierrokselle valmistauduin vielä enemmän huolella ja tehtiin ensin iloista leikkiä hallin pihalla, sitten hitusen keskittymisharjoituksia ja sen jälkeen mentiin halliin hieman ennen omaa vuoroa ja vahvistin luopumisia ja kontaktia. Hirmuisen hienosti pikkukoira toimi, oli kympillä messissä ja alkoi tuntumaan, että nyt onnistutaan, tuntui, että tällä kertaa pikkukoira tiesi jutun juonen. Valitettavasti juonen käsikirjoitus poikkesi omastani siinä vaiheessa kun aloitettiin oma treenivuoro. Tarkoitus oli vahvistaa ruudun muita osia eli maahanmenoa, ensin kestoa ja sen jälkeen nopeutta. Sisu teki erinomaisia maahanmenoja ja pysyi siellä sen verran kuin meillä liikkeessä tällä hetkellä kestoa on. Nämä sujuivat erinomaisesti ja olin pikkukoirasta oikein ylpeä, hienosti kokosi itsensä ekan kierroksen höpöhöpöistään. Olisi pitänyt lopettaa siihen, mutta otettiin jatkoksi vielä maahanmenoa liikkeestä eli kierrätys siivekkeen ympäri ja vauhdista maahan. Tässä alkoikin sitten kuumuminen, koska otettiin mukaan aksaeste! Kääntyi kiihkonuppi kaakkoon ja viimeinenkin ajattelunpoikanen katosi. Saatiin jotain räpellystoistoja, mutta onnistumisenelämyksistä ei voida puhua.
Lauantai-iltana piti kipaista hakemassa onnistumisen tunne takaisin, kun oli hallille muutenkin asiaa. Parin minuutin treenillä karkoitettiin siivekkeeseen liitetyt edellisillan sekoilut.
Ensin tehtiin punaista, jossa pikkukoira kiersi pelkästään siivekettä ja pystyin olemaan keskellä ristikkoalueella eli liikettä oli ainoastaan ohjaavan askeleen verran. Vihreässä treenissä mukana oli molemmat siivekkeet ja rimat eli hypyt ja siinä jouduin hieman liikkumaan eli ottamaan lisäaskelen ohjausaskeleen lisäksi. Pikkukoira oli aivan liekeissä.
Sunnuntaina tollerit pääsivät Jerry-osteopaatille. Molemmilla oli kireyttä rintarangassa. Rapsu oli ihan mahdoton venkula seisomistutkimuksissa (ojensi takajalat kottikärryasentoon, jatkuvasti), mutta pöydällä retkotti rento elukka, paitsi silloin, kun Rapsu tunsi kipua, koetti se tarjota masuaan rapsutettavaksi. Rapsulla oli sen verran rintarangassa kipua, että se joko a) on herkkis, joka ujeltaa pienestäkin epämiellyttävyydestä tai b) sillä on oikeasti rintarangassa kunnolla kipeyttä. Joka tapauksessa ohjeeksi sain välttää rankkoja aksaesteitä ensi käyntiin asti eli katsotaan vaikuttaako rasituksen laatu asiaan (tosin Rapelo nyt ole käynyt treenaamassakaan aikoihin, kiitos allergioiden, joten ei se ole juuri rasittunut) ja jos Rapsu tainnutetaan jossain vaiheessa, niin rintarangan voisi kuvata. Tosin lihaksissa kipeys tuntui, luustossa ei välttämättä ole mitään vikaa eikä Jerry pitänyt tilannetta mitenkään hälyttävänä, varsinkaan, kun kyseessä ei ole enää aktiivisesti treenaava ja kisaava yksilö.
Nuusku-parka luuli joutuneensa uudestaan anaalirauhasten tyhjennykseen. Tajuttuaan mistä on kyse, väpätys lakkasi, rentous valtasi ruhon ja silmät luppasivat, eli käytös muuttui mallikelposeksi asiakkaaksi. Nuusku loikoi pöydällä tyytyväisenä ja ilokseni peräpää oli loistokunnossa. Rintarangassa oli Nupallakin kireyttä ja se luultavasti johtuu siitä, että Nuusku kompesoi takapään puutteitaan etupäällä. Ilo on katsella Nuuskun askellusta osteopatian jälkeen, se meinaa lähteä lentoon, kun on niin kepeää meno.
Illalla Sisu lähti Arvon kanssa treffeille, joihin sisältyi kimppalenkkiä, tokotreeniä ja agilitya. Tokossa tehtiin yksi setti, johon sisältyi luoksepäästävyys ja liikkeestä seisomisen harjoittelua. Saatiin pysähdyksiin hyviä toistoja ja loppuun kaksi ihan megahyvää. Agilityssa virittäydyttiin ekaan kierrokseen tutulla vihreällä siivekkeenkierto treenillä, jossa joka toisen siivekkeen takaa löytyi palkka. Sisu teki erinomaista settiä. Sen jälkeen otettiin pussia suorapalkalle ja hienoihin toistoihin päädyttiin siinäkin.
Toisella kierroksella kirmattiin vauhtitreeniä (1-8), jossa esteet eivät olleet aivan suorassa linjassa, jotta niiden hakeminen vahvistuisi, mutta olivat kuitenkin niin helposti tarjolla, että epävarmuus ei iskenyt. Aluksi palkka tupsahti hyppyjen (3, 4) jälkeen, jotta irtoaminen eteen sekä sivuttaisetäisyys vahvistuisivat ja hienosti Sisu liitelikin. Putkien (5-6) väliin koetin sekä valssia että persjättöä ja molemmat toimivat, joskin valssi tuntui omemmalta kuten aina. Piilopalkka odotteli putkelta (6) käännön jälkeen, joskin Sisulla oli niin vauhtipäällä, että se juoksi palkan yli vetämään radan loppuun. Piti vaihtaa lentävään palkkaan, jotta se huomaisi lelun kiitäessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti