Kaunis aurinkoinen perjantaipäivä (ja hieno liikkuva minkkitarha) houkutti yhdistämään lohenhakureissuun ruskaretken. Tosin ruska oli vielä kateissa, mutta retki hyvä. Mitä nyt Nuusku meinasi tipauttaa itsensä kalliolta järveen, kun ei ihan koordinaatio riittänyt viettävässä rinteessä, Rapsu astui maa-ampiaispesään ja Sisu sanoi "pöh pöh, tuolla on mörkö", johon Heidi sanoi "höpö höpö, mennään reippaasti vaan, ei täällä oo muita kuin me" ja kohta kuuluikin takaa rytinää ja ryskettä, töminää ja katkenneita oksia, kun joku hirvikarhu paineli menemään.
Perjantai-illalla lähdettiin Topin ja Viirun kanssa mejäilemään. Laiskimuksena tein laumalleni yhden jäljen, jonka ruskuainen pääsi korkkaamaan ja punaturkit saivat nuuskutella second hand jälkeä. Tein kolme suoraa, joista jokaisella oli makaus ja makaukset köllöttelivät myös kulmissa. Kaikki makuut oli namitettu ja pikkukoiralla oli loppupalkkana herkkuja, vanhuksilla sorkka ja nameja.
Sisu jäljesti superhyvin, oli keskittynyt, jarrutettavan ripeä ja tarkka. Tutki makuut ja teki mahtavat kulmat. Pikkukoira on kesän aikana syttynyt jäljelle, sillä on suuri into tehdä hommia ja se on itsenäinen. Ei kysele ohjeita vaan luottaa, menee ja tekee. Erinomainen jälkielukka. Sorkkaa Sisu tutki jäljen jälkeen erikseen ja rakasti sitä kovin, olisi syödä halunnut. Seuraavaksi pitää tehdä taas yön yli uinunut jälki ja jos se menee samalla sykkeellä, niin eikun kokeeseen hakemaan täydet pisteet.
Rapsu pääsi Sisun kuluttamalle jäljelle. Minä niin tykkään sen hurjasta jäljestyksestä, siinä on menoa ja meininkiä, paloa ja poltetta, aivan hirveää huumaa ja roihua suoraan sydämestä. Raakaa ja aitoa. Toki kriittisempi voisi todeta, että "ei oo sitte oppinut makuille kunnolla pysähtymään", mutta blaablaa sanoo Heidi. Aivan parasta.
Nuusku on myös loistava. Tosin sille ei sovi käytetty jälki, koska veren lisäksi se haluaa haistella muiden tekemiset. Mutta hienoa työtä, tarkat makuut ja ripeää menoa. Ensimmäisen kulman Nuusku muokkasi katkokulmaksi, mutta toinen kulma oli hyvä. Jäljestyksen jälkeen käytiin vielä hieman tepastelemassa porukalla.
Lauantaina hurautettiin viikonloppuretkelle Jyväskylään. Majoittauduttiin perinteiseen tapaa Albassa, josta pääsee kivasti ulkoilemaan, koiramaksuakaan ei mene erikseen joka elukasta ja muutenkin ilmapiiri on koiraystävällinen. Seikkaltiin läpi Nuuskun rakkaat paikat Harjulta Haukanniemeen, hengailtiin, ulkoiltiin ja syötiin käsittämättömä paljon. Pikkukoiralla on vielä opettelemista reissukoiran roolissaan; hirveä kiire oli koko ajan ja paljolle piti pöhistä. Välillä se kuitenkin sai koottua itsensä ja käyttäytyi oikein mallikkaasti, ja onneksi Nuusku ja Rapsu tasoittivat tilannetta jatkuvalla erinomaisella käytöksellään. Ehkä Jyväskylä vielä toipuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti