Rapsuttimen kanssa käytiin eilen aamulla reenimässä kädetöntä ohjausta ja kontakteja. Aloitettiin puomilla ja Raipe teki oikein hienoja toistoja, toivottavasti muistaa saman ensi viikon kisoissa. Kyllä, nämä lähtevät kisaamaan vuoden tauon jälkeen, kun tuli tuo kisalisenssi tälle vuodelle hankittua. Kai sitä on käytettävä. Kädetön ohjaus on aina vain yhtä hupaisaa! Rapsu rullasi kuin unelma, pyörittelin sitä hyppysikermässä käyttäen linjauksia, takaakiertoja, vastaanottovalsseja, twistejä, ihan mitä vaan ja kaikki ilman käpäliä. Onhan minulle sanottu lukuisia kertoja, että ohjaisin paremmin, jos laittaisin ne villiintyneet kädet pois ja pakottaisin itseni keskittymään kroppaani ja kehittämään sen hallintaa, ja sen jälkeen lisäämään siihen hallitut käpälät, mutta en mie ole sitten loppupeleissä jaksanut vahvistaa kropan kuunteluani alkuhuumaa pidemmälle ja kädetkin ovat jääneet kesyttämättä. Tein lisäksi kädetöntä ja kädellistä erottelua pyörittelemällä elukkaa ensin tiukoilla kurveilla putkiansan edessä ilman käsiä ja siitä sitten hetken päästä laitoinkin käsiliikkeellä putkeen. Toimi hyvin. Ei Rabies miun ansaesteitä kädettömällä ohjauksella edes tajunnut, mutta irtosi niihin kuin tykin suusta ottaessani ansoille hallitun käsiohjauksen mukaan.
Illalla Hampuusilla oli ohjelmassa tolleritoko. Vähän Rapelo oli väsähtänyt ja se ilmeni lisääntyneenä kirsun käyttönä tilanteissa, joissa paremmassa vireessä oleva Rapsis olisi kyennyt hajut ohittamaan. Nyt aiempien koirakoiden herkkujen hajujäljet ruudussa olivat pienelle sinikirsulle liikaa eikä suoritukset olleet kovin järisyttäviä. Joka tapauksessa tehtiin ensin ruutua, jossa en muistanut ollenkaan miten ollaan Rapsun kanssa lähdetty ruutua rakentamaan. Nuuskulle se tehtiin lelulla, Sisulle taputtamalla, mutta Rapsulle? En pystynyt muistamaan. Taputus ei toiminut, se lähti vaan nuuskimaan. Kosketusalusta oli parempi, mutta ei se siihenkään kyennyt keskittymään kuin lyhyeltä matkalta. Kauempana autisti unohti jo mitä oli tekemässä ja siirtyi omiin maailmoihinsa pohtimaan treenikassini sisällä köllivää apinakarhua (Rapsun suosikkilelu) tai vaihtoehtoisesti maassa olevia makkaran hajuja. Kotona muistinkin miten olin edellisellä kerralla ajatellut ruudun rakentaa: tarjonnan kautta. Eli ennen seuraavia treenejä pitää ryhdistäytyä ja naksutella sille ruudun alkeet, sen olen ajatellut sopivan villikirsulle parhaiten. Tai sitten vahvistaa kosketusalustaa toimimaan pidemmältä matkalta. Mutta jos kuitenkin naksutan vaan. Varmat on suunnitelmat :P
Toisena liikkeenä otettiin kapulan nostoa. Sitä olen ahkerasti kotona ja lähikentällä Rapsulle vahvistanut, joskaan suuri työ ei eilen välittynyt kentällä. Toistojen myötä Rape rupesi kuitenkin petraamaan ja alkoi toimia suurinpiirtein sillä tasolla millä ollaan, jolloin päästiin saamaan ohjeita jatkossa etenemiseen. Edelleen pitää vahvistaa käteen asti nostoa minun seisoessani (sätin itseäni, kun olen Rapsun luontaisen täydellisen palautuksen puolitietoisesti täysin pilannut), perusasentoa ja kapula suussa istuskelua. Nythän pikkuotus lähtee heti juoksentelemaan kapulan kanssa, jos annan sille kapulan perusasennossa suuhun. Olisiko vepen vientiin lähdössä? Ken tietää, ei varmaan edes Rapsu ;)
Lopussa tehtiin vielä ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä namitin Rapsua, koska sehän on aikamoinen morjenstaja, mutta yllätyksekseni se ennemminkin ajatteli väistämistä. Vaatii treeniä. Paikkamakuuta tein ihan vain vieressä olemalla, koska Rapsu oli ahdistunut reunimmaisena haukkuvasta koirasta. Rapsun paikkamakuu on vielä aivan vaiheessa yksin ja ryhmässä, joten katsoin parhaaksi vaan palkkailla siitä, että korvat eivät mene luimuun pötkötellessä.
Raipe oli ainoa treenieläin eilen, kämppikset pääsivät ainoastaan metsäretkille Pärnälle ja Jamiskalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti