Ensi pääsiäsiäisenä minun on syötävä ahkerammin isoja Kinder-munia, jotta saadaan nelijalkaisille toinen lammas. Suuri suosikkilelu on kuvan noin 10 cm korkuinen villaolio. Sisu ja Rapsu ovat siihen ihan höpönä, varastelevat sitä toisiltaan ja leuhkivat sillä toisilleen. Sitä mussutetaan ja kohdellaan hellästi, säästellen amputoidaan ja se on hyvin rakas. Jos jollain lojuu nurkissa tuollainen lammas, sille olisi hyvä koti tarjolla.
Tiistaina koko revohka lähti mukaan hallille. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä saatiin hepulit uusista puruista, erityisesti Suklaapatukka oli riemuissaan siitä miten hirmuisen mukavasti pöllysivät purut sivuslaideissa! Kierreltiin tasaisia polkuja, jotta Nuuskutin, joka on välillä ollut väsyneenoloinen, ei rasittuisi liikaa. Tosin veikkaan väsymisen olevan jonkinasteista valeraskautta eikä vammaisuutta, mutta mistäpä sen tietää varmaksi.
Rapsu treenasi alla olevan vähän-sinnepäin-ratapiirroksen koukeroita. Ira toivoi ohjaukseen mm. leijeröintiä (4-6) ja poispäinkäännöstä (12) mukavuusalueelta poistoina. Kohtaa 9-11 hinkattiin oikein urakalla, kun ei mennyt miulla ja Rapsulla ihan toteutukset yksiin, olin aika löysä (hirmuinen nälkä oli) ja Rapsu ihan hassu. Onnistuin ötökän pariin otteeseen (vähän lukuja kaunistelen...) aallekin laittamaan mikä oli sinänsä ihan kivaa, koska sain huomata, että se teki toistuvasti hienoja juoksareita vaikka etäisyyttä oli eteen ja sivulle ihan reippaasti.
Rapsun jäähdyttely- ja Sisun lämmittelylenkin jälkeen Nuuskun kanssa treenattiin ulkokentällä kapulan nostoja ja palautuksia sivulle. Hieman Nupalla kapula suussa vipattaa sivulle siirryttäessä, pitäisi varmaan damilla vahvistaa syvempää otetta, mutta erinomaisia toistoja se teki ottaen huomioon treenitiheyden olemattomuuden ja Nuuskun aiemman taipumuksen unohtaa kapulan olemassaolo perusasentoon siirryttäessä. Nyt kapula pysyi suussa ja luovutti käteen. Olihan se ihan ylitohkeissaan koko ajan, mutta minä tykkään semmoisesta enemmän kuin ajatuksesta alkaa hifistelemään sille sivistyneempää virettä, koska Nuusku ei kuitenkaan ole niin sfääreissä, että ääntelisi, joten näillä mennään.
Sisun treenejä oli vetämässä Heidi ja teemana oli persjätöt. Alla sinnepäin piirros. Kauhia kiirus persjättölöissä (2-3, 7-8, 10-11, 13-14) tuli ja aina ne yhtä paljon ahdistavat, mutta saatiin hyviä onnistumisia. Toimivat tosi hyvin, kun katseeni oli siellä missä piti ja yllättävän usein se oli :) Olisi pitänyt koittaa muistaa ohjata lopuksi vielä ilman käsiä, niin olisin keskittynyt vielä paremmin katseen siirtämiseen. Käsiä, kun saan käyttää, niin muille ohjaaville avuilleni käy samoin kuin muille aisteilleni silloin kun silmäni ovat auki eli en juuri käytä niitä.
Loppulenkille lähdettiin vielä Aikun seurassa ja olipa pimeää. Pitää käydä ostamassa pystykorvallekin heijastinliivi ja muistaa ottaa kaikille ne käyttöön, koska ei paljoa otsalamppu auta pilkkopimeässä metsässä, jos elukoilla ei ole heijastimet päällä. No eihän ne mihinkään livistä ja pysyvät näköetäisyydellä (jos näkisi jotain), mutta kyllä minä silti tykkään pimeässä suurinpiirtein tietää missä ne huitelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti