Sunnuntaina Nuusku ja Sisu saivat Zorron & Elenan seurakseen aurinkoisille hangille ja metsäpoluille viipottamaan ja leikkimään. Viime yönä Sisu puolestaan saavutti yhden merkkipaalun pienen koiran elämässä: ensimmäinen oksennus! Lumen alta herkullisina törröttäneet kanavanrannan kaislat ja heinät tulivat kurkusta ylös. Mielenkiinnolla odotan kuinka monta toistoa Sisu tarvitsee tajutakseen, että jos puruluusta heittää irti, samalla heittää hyvästit puruluulle, koska Nuusku-ahmatti tulee ja syö sen. Kolme kertaa (eilen kerran, tänään kahdesti) Sisulle on jo käynyt ohraisesti.
Rapsutin ei ole vieläkään kunnossa vaan edelleen toipilas, joka ei varaa oikealle takajalleen painoa vaan keventää. Huolestuttavaa. Koska lepoa ja tulehduskipulääkekuuria on takana kohta kolme viikkoa, katsoin parhaaksi turvautua uskomuslääkintään ja varasin Rapelle ajan akupunktioon huomiseksi. Kokemukset lonkkien kiputilojen hoidosta akupunktiolla ovat hyviä, joten koetetaan, jos siitä olisi Rapsullekin apua. Haittaahan siitä ei ole, jos kukkaron keventymistä ei lasketa, mutta sitä vartenhan Rapsulla on vakuutus.
Kukas se siellä nukkuu?
Tää on helpompi :)
Kyllä vain, kelpi on sängyn alla.
Söpöstin.
Toipilas teurastaa lelua ajankulukseen.
Nuusku ei pahastuisi ollenkaan, jos Sisulla alkaisi talviloma ja se olisi päivät hiihtämässä, jolloin oma päiväunirauha olisi taattu.
1 kommentti:
Oih, on se äiteen tyttö! Mureena lähettää sohvan takaa terveisiä!
Lähetä kommentti