Laiskan bloggaajan soppa

Rapsun ja Sisun kuonotus.

Sisu on hauska ja joustava oppija. Pikkuepeli on saanut olla varsin multainen pentu, räpeltää ja elää pellon perukoilla, koska arkisten asioiden oppimiskriteerinä on yleensä ollut joko iloisuus/ rohkeus/ orastava ymmärrys eikä pilkuntarkka suorittaminen, saatikka sitten, että arkiasioiden oppimispolkuja olisi jaksettu miettiä niin, että ne etenisivät loogisesti, askel askelelta ilman sivupolkuja. Höpsis, u-käännös se on mikä tiellä pitää :) Useassa asiassa tuo pohjimmainen kriteeri on jo saavutettu, joten perusajatuksen jälkeen on voitu suunnata toimintamallia täsmällisemmäksi. Yllätyksekseni Sisu pystyy siirtymään alkeista täydellisyyteen hämmästyttävällä vauhdilla. Se ei jääräpäisesti jämähdä siihen mikä on aiemmin todettu riittäväksi, siltä ei tarvitse poisopettaa aiempaa, se ei kapinoi joutuessaan luopumaan saavutetuista eduista vaan innoissaan kohtaa uudet haasteet "jee, lisätehtäviä"-asenteella ja muokkaa toimintaansa siten miten seuraavaksi vahvistan. Käsittämätön otus, niin niin niin paljon tolleria helpompi. Tollerin kanssa jo opitun toiminnan muokkaaminen ja jatkojalostaminen on ollut hieman haasteellisempaa, ainakin, jos siihen on liittynyt kehittyminen hulvattomasta hillumisesta sivistyneempään käytökseen, koska riekkuminen on itsessään sen verran hauskaa ja palkitsevaa, että luppakorvan on hankala motivoitua muutoksesta. Kukapa sitä haluaisi olla asiallinen vallattoman vipeltäjän sijaan.

Tollereilta löytyy kuitenkin ominaisuuksia, joita pikkukelpotus ei päihitä mm. vankkumaton luotto omaan itseensä ja maailman hyvyyteen; uudet asiat eivät epäilytä, koska siihen ei maailmannavoilla ole mitään syytä. Sisulle maailman ihmeet ovat huomattavasti ihmeellisempiä, koska se ei halua olla tuhma koira, loukata ketään tai tehdä väärin, joten se lähestyy elollisia varovaisemmin. Punaturkkini eivät edes mieti moisia vaan luottavat siihen, että muut tajuavat miten nerokkaita ideoita niillä on ja sopeutuvat niihin! Mielestäni myös nenällä eläminen silmien sijaan vaikuttaisi ainakin pentuaikana olevan omalla tavallaan koiralle helpompaa, koska silloin ärsykkeitä ei tule niin paljoa, tai ne ovat sen verran erilaisia, että asioiden sulattelu on iisimpää. Mutta yhtäläistähän noissa on rämäpäisyys ja maailmavalloitus meininki; on päästävä korkeimmille kukkuloille, sumpuimpiin sokkeloihin ja kaivamalla Kiinaan. Semmoisia pieniä kamikazeja kaikki tyynni. Tykkään!

Viime viikolla Sisu vietti Arvon kanssa laatuaikaa jäällä. Sisaruksen kanssa painiminen on vaan niin hienoa, jos pikkukelpeiltä kysytään. Ei ole mitään käyttäytymissääntöjä, ei mitään varovaisuutta, ei mitään epävarmuutta omasta asemastaan. Täysillä vaan ja kaikki on aina ok! Viikonloppuna Sisu harrasti myös maaseutumatkailua ja oli kelpo reissuotus. Ajomatkat sujuivat tyytyväisenä tuhisten, perillä hieman jännitti, mutta namituksella fiilis rentoutui ja jossain vaiheessa Sisulla meni jo hieman lujaa ;)

Maalla polttopuita hakemassa.

Toipilas.

Männä viikolla Rapsutin kävi Helin hellissä käsissä. Pieniä lihasjumeja oli selässä ja Rapsu yritti hieman kiemurrella tilanteesta, mutta kun jumit oli saatu auki, vaihtui sammakkoasento tyytyväiseen kyljellään retkotukseen ja puolitajuttomuuteen. Heli oli sitä mieltä, että lihakset tuntuvat noutajamaisen pehmeiltä eikä ollut niistä yhtään huolestunut vaikka elukkalääkäristä ne olivat hämmentävän pehmeät. En ole siis minäkään huolestunut, koska Heli tuntee noutajat ja Rapsun piiitkältä ajalta. Tulevana perjantaina Rapsu pääsee altaaseen hieman himmailemaan, jos jalan käyttö kohenisi siellä entiselleen. Viikon takaisen akupunktion jälkeen Rapsu ei ole tasaisella keventänyt ja portaissakin se varaa koivelleen, joten ehkä siitä vielä reippailija tulee.

Nuuskutin nautiskelee hirven ydinluuta.

Ai mitäkö Nuuskulle kuuluu? No ei mitään ihmeellistä, viikon kohokohta oli varmaan matolääkkeen syöminen... Nuuskutin nauttii metsälenkeistä ja päiväunista, hyvästä ruuasta ja rapsutuksista. Lupasin sille, että tokoillaan tällä viikolla, jotta aivotkin tulevat välillä käyttöön.

Ja loppuun kuvakevennys laadukkailla kuvilla, kiitos 15 viikkoisen Sisun kuvista kuuluu Kaisalle.