Kevätflunssani nro 26033103-2013 on tehnyt nelijalkaisten ulkoilusta ja elämästä ylipäätään hieman tylsää. Hauskuutta on ollut lähinnä aamuisin pesiskentällä tai lähimetsässä, joihin voin tepastella ilman suurempaa keuhkojen pihalle yskimistä. Pelloille tai jäälle asti lähtijäksi minusta ei ole ollut, saatikka sitten treenihallille leikkimään. Pääsiäisen agilitykisatunnelmaan olisi ollut hauska Sisua tutustuttaa, mutta eipä sinne kuumeisena ollut menemistä ja tuleehan niitä kisoja, joissa pentu pääsee aistimaan kisafiiliksiä. Aikuiset sulautuvat kalustoon varsin sujuvasti vähemmälläkin toiminnalla, mutta pieni pentu tarvitsee energialleen fiksuja kohteita, vaikka Sisua täytyy kyllä kehaista hienosta kyvystä koisata kainalossa tuntisotalla, välillä puhdistella potilaan korvia, puuhastella omiaan ja palata takaisin levolle.
Viikon aikana ollaan hieman tokosteltu sisällä Sisun kanssa ja työnalle on otettu perusasento. Aiemminhan me on treenattu sääreen painautumista, joten nyt jalostettiin siihen se istuminen mukaan. Varsin hyvin etenee. Lähdin houkuttelulla liikkeelle, kun en jaksanut ajatella monimutkaisemmin. Lisäksi on harjoiteltu juoksemista kuolleelle lelulle ja sen kanssa onnistuminen on ollut ailahtelevaa. Ollaan tehty sitä niin, että ensin leikitään lelulla ja varmistetaan mielenkiinto leluun, sitten pidän pentua paikoillaan, heitän lelun lähelle, odotan hetken ja vapautan. Välillä Sisu pomppii lelulle innoissaan, välillä lähtee ja sitten miettii, että mihinkäs mie lähdinkään. Mutta jospa se siitä. Istumiseen on koetettu myös hakea kestoa ilman suurempaa menestystä. Kauhian nopia on pomppu, yritä siinä sitten kestoa saada, kun reisilihakset ovat viritetyt jojot! Koska kuolleen lelun rakastaminen ja paikalla istuminen ovat etukäteisläksyjä ensi viikolla alkavalle pentuagilitykurssille, pitäisi varmaan reenata ahkerammin.
Ensi viikolla alkaa myös Sisun tokokurssi (jee!) ja seuraavalla viikolla Nuuskun shaping-kurssi (jee jee!). Shapingia varten miun pitäisi hankkia iso saavi (joten jos jollain lojuu saavi tyhjänpanttina, niin voitaisiin lainata/ lunastaa!), koska olen ajatellut opettaa Nuuskulle ympyrän peruuttamisen molempiin suuntiin. Siis semmoisen ison ympyrän, en itsensäympäri kiepsahdusta. Ajattelin, että se tekisi takapään motoriikalle hyvää. Mielenkiinnolla odotan mikä on lopputulos, Nuuskun tuntien liikkeeseen tulee mukaan ainakin soundtrack ;)
Mukavaa on ollut Rapsun relaaminen sisällä olevien resurssien päältä. Nyt kun kelpin kanssa on päästy leikkimään päivittäin oikein kunnolla, on sille myönnetty enemmän oikeuksia myös sisällä. Viereen sohvalle saapi tulla eikä lelutkaan ole tollereiden vaan kaikkien ja oikeastaan nukkumapaikatkin ovat yhteisiä. Luulen, että tämä tila olisi saavutettu aikapäiviä sitten, jos Rapsutin ei olisi joutunut olemaan leikkimiskiellossa koipensa takia. Kyllähän ne hyvät suhteet luodaan leikkimällä ja hauskanpidolla. Muuten Rapelle kuuluu vähän heikompaa, kun ylähuuli on allergioiden takia rapsuteltu vereslihalle. Onneksi Vetramilia löytyi kaapista ja sillä sainkin huulen rauhoittumaan. Korva on edelleen kipeä, joten eiköhän se jouduta ensi viikolla puhkaisemaan.
Mutta on jotain kivaakin tapahtunut, nimittäin kolmikolle paistettiin ihan oma pääsiäislammaspaisti ja se jos mikä oli kavereiden mieleen. Sisu oli ensimmäisestä paististaan aivan tohkeissaan, voi sitä tyytyväisen tuhinan määrää mikä ruokailua seurasi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti