Hapsutin pääsi jälleen huoltoon. Aluksi Heli kävi lihakset läpi ja sen jälkeen Rapsu pääsi altaaseen loiskuttelemaan. Ilokseni lihakset olivat pehmoista tuttua Rapsutinta, ei ollut jumin jumia missään. Sen kyllä huomasi Rapsuttimesta heti alkuunsa, niin hyvältä näytti tuntuvan joka paikassa, kun se nukkua tuhisi käsittelyn ajan. Koska lihasjumit ovat kaikonneet, lonkka ei arista missään asennoissa, Rapsu varaa jalalle ravissa sekä hitaasti rappuja noustessaan, voi alkaa olettaa, että voiton puolella ollaan. Koska kevennystä kuitenkin ilmenee nopeissa portaiden nousuissa, ei se vielä ihan bueno ole. Oletus kuitenkin on, että tuo kevennys johtuisi tavasta; Rapelolla sattui jalkaan ja se tottui sitä varomaan. Nyt jalkaan ei satu, mutta varominen jäi. Senpä vuoksi takajalan käyttöä vahvistetaan altaassa. Hapsuliini oli ensin hieman ihmeissään ja käveli melkolailla tönkkönä juoksumatolla, mutta totuttuaan hommaan alkoi ravikin löytymään. Rapelo käytti koipea hyvin ja uskon, että tällä saadaan yhtä hyviä tuloksia takakoiven käyttöön kuin Nuuskunkin kanssa.
Sisun kanssa käytiin hieman hallilla. Tarkoitus oli harjoitella eteen-käskyä ja hieman naksutella esteitä, mutta koska paikalle tulikin yllättäen äärimmäinen häiriö eli Katja-kasvattaja ja Huuma-leikkitäti treeniseuroineen, muutin treenisuunnitelmaa sellaiseksi, että siitä selvittäisiin. Ennen treeniä käytiin kuitenkin porukalla viereisellä jäällä juoksentelemassa ja Sisu sai mukavaa hippaseuraa Tuittu-puudelista. Saman kokoiset kääpiöt, hyvin menivät hippaset yhteen. Hallissa otin aluksi kontaktia eli huomio minuun eikä viereiselle kentälle vaikka siellä täti huutaa houkuttelevasti "tule, tule" Huumalleen. Pidin Sisua alussa hihnassa, jotta en joutuisi sitä kieltämään ja kutsumaan vaan voisin odottaa luopumista. Hyvin pienipentu luopui ja tarjosi kontaktia, joten pian sain nakata hihnan nurkkaan ja leikittiin kahdella pallolla. Välillä vaihdoin namiin ja sitten taas palloleikki jatkui. Sisu leikki tosi hyvin, veti raivokkaasti, mielestäni jo turhan raivokkaasti, sillä huomasin, että hihani oli veressä. Pennulla vähän hampaat irtoilivat ;) Sisulla on myös erinomainen palautus, tuopi heittolelut kauniisti käteen asti. Leikkimisen ohessa hetsasin Sisun pari kertaa suoraan putkeen, joista pallo lensi palkaksi. Pääpaino koko hallihommelissa oli kuitenkin äärimmäisen häiriön siedossa ja siitä Sisu suoriutui 10+ arvoisesti. Tämä oli oikein mukavaa, koska Sisukkaalla alkaa ensi kuussa pentuagility ja tokon alkeet, joten keskittymiskykyä tarvitaan ja mielestäni sitä löytyy.
Nuuskutin nauttii Sisun kanssa nukkumisesta. Hassua, koska Nuuskuhan ei ole Rapsun vieressä erityisemmin päiväunilla viihtynyt, mutta Sisun kanssa nukkumisessa on sitä jotain. Ne nukkuu kylki kyljessä, masut kohti avaruutta, tuhisevat yhdessä niin päikkäreitä kuin yöuniakin. Ja loppuun vielä ilouutinen: Nuuskutin pääsee taas reenaamaan! Se on ilmoitettu Shaping-kurssille, tuskin maltan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti