Koe-eläimet

Sisu kävi loppuviikosta hallilla leikkimässä narupallolla ja otettiin samalla pari suoraan putkeen lähetystä. Leikkiminen sujui reippaasti eikä viereisellä kentällä treenannut vieras koira haitannut menoa ollenkaan. Putkireeni oli myös onnistunut, otin ensin itsekseni namikupille lähetyksiä ja putken kautta namikupille lähetyksiä. Mukana oli oma liike ja kupin tyhjennettyään Sisu ampaisi perääni vielä pallolla leikkimään. Iloksemme Katja-kasvattaja saapui hallille treenimme loppuvaiheessa, joten otin vielä muutaman putkeen lähetyksen hieman vinosta kulmasta, kun oli namikupin vahti käytettävissä eikä tarvinnut välittää siitä, jos pentu ei putkeen osuisikaan, koska palkkaa ei pääsisi kähveltämään väärästä suorituksesta. Hallisession jälkeen Sisu pääsi Hinku-äitin ja Huuman kanssa hillumaan läheisen järven jäälle ja oli taas niin onnellinen tytär kuin vain olla voi.

Perjantai-iltana tein kolmikolla eläinkokeita. Useampi ahneen koiran omistaja totesi sosiaalisenmedian ihmeellisessä maailmassa, että hanhi se ei maistu koiralle, joten pitihän sitä testata, että miten meillä kävisi. Nuuskusta hanhi oli ruokaa siinä missä kaikki muukin kuppiin ilmaantuva, joten ruokailutyylikin oli vanha tuttu: pari nielaisua ja kuppi loisti tyhjyyttään. Vaikka Nupa ei perinteisestikään juuri ruokaansa maistele, taisi eväs olla kohtuullista, koska Unskeli pesi antaumuksella myös muiden kupit. Rapsu tuijotti kupissaan köllöttävää hanhea epäuskoisena, tökki sitä kielellään ja mietti toimintasuunnitelmaansa. Lopulta Rapsu söi hanhen, pitkin hampain ja kaikkea muuta kuin nauttien, mutta ei tainnut reppana tietää mitä muuta voi tehdä kuin syödä, jos kirsun edessä on ruualla ladattu kippo. Ja ainahan on hyödyllisempää ahmia ruoka itse vaikka ei siitä pitäisikään kuin antaa se muille. Sisu imuroi hanhen antaumuksella kitusiinsa, hyvää tuntui olevan. Yllättävä lopputulos oli siis se, että varkaista viheliäin, ahneista ahnein ja herkuttelijoista hanakin oli se, joka kohtasi PAHAA ruokaa. 

Taltiointi Nuuskun ja Sisun metsäretkeltä (=kävelyä Bachin tahdissa).

Rapsuttimen koipi on sen verran ehta peli, että Rapen voi jo ottaa mukaan kimppalenkeille. Siis niille rauhallisille, joilla Rapsuttimen voi pitää hihnassa ilman, että sitä alkaa masentamaan, kun ei pääse juoksemaan muiden mukana. Kolmen koiran kimppahihnalenkit sujuvat upeasti. Nuuskun kanssahan Sisu on tepastellut hihnassa mallikkaasti jo kauan, mutta Rapsun paluu lenkkiporukkaan oli aluksi turhan innostavaa, meni aikamoiseksi painiksi puolintoisin; pentu halusi pitää hauskaa ja tylsään elämään turhautunut toipilas vielä hauskempaa. Nyt tilanne on kuitenkin normalisoitunut ja pystymme etenemään sen verran tyylikkäästi, että olen ihan ihmisten ilmoille kolmikon kanssa kehdannut mennä. Kunhan Rapen lihaskuntoa vielä tovi pitenevillä hihnalenkeillä vahvistellaan, niin pitää sitten katsoa miten jalka kestää vapaana lenkkeilyn. Toivottavasti hyvin.

Luokattoman kökkö taltiointi Rapsun oikean takasen käytöstä.