Lähdettiin eilen Suskin kanssa verettämään Jytinälle riistahäiriöjälkeä Tukholmanlammille, joten pitihän sitä samalla omille murmeleille jäljet tehdä. Nuuskutin sai makaustreenin, jossa oli pitkällä suoralla useampi makuu, ja Rapsuttimelle tein kolmen suoran kulmatreenin, jossa oli keskimmäisellä suoralla makuu. Nuuskun treenissä tavoitteena oli humputtelu ja Rapsun treenissä tarkat kulmat.
Aamulla noustiin hirmuisen aikaisin. Aikaiset aamut ovat tunnetusti kauniita, mutta kieltämättä herätyskellon kuiskutellessa kesken unien aamujen kauneus ei yllä unien ihanuuden tasolle. Onneksi ylös riuhtoutuminen palkittiin: oli hiljaista, pysähtynyttä ja sumu leijui ilmassa, aivan mahtavan hienoa. Nuusku oli aivan ekstaasissa tajutessaan, että Nuuskukin pakataan mukaan. Voi sitä riemun ja piehtaroinnin määrää. Rapsu puolestaan raottti hieman silmiään ja kurkisteli, että onkohan tämä nyt vielä aivan sopiva aika herätä, pientä koiraa olisi nukuttanut, mutta unihiekat karisivat nopeasti, kun Rape tajusi, että ollaan lähdössä treenaamaan eikä pelkästään aamulenkille.
Rapsuttimen jälki ajettiin ensin. Rapsu oli oikein pätevä, varsin mallikasta jäljestystä. Rapsulle tyypilliseen tapaan ensimmäinen suora on yli-innokasta ja sisälsi tarkistelua, mutta hienosti se jäljellä pysyi, poikkesi enintään liinan mitan päähän. Ensimmäisellä kulmalla oli yllärinä metsuri hommissaan ja meidät nähdessään se iloisena huuteli huomenia ja höpisi jotain Rapsulle, mutta ilokseni Rapsu keskittyi töihinsä. Onneksi Suski tuli perässä ja huikkasi metsurille mitä ollaan tekemässä, niin se ei sitten ihmetellut meitä enempää vaan keskittyi omiin homminsa sekin. Ensimmäisen kulman Rapsu hieman oikaisi, ehkä metrin ennen kulmaa. Toisella suoralla olevan makuun Rapetsin merkkasi hyvin, toinen kulma oli oikein mallikas ja viimeinen suora vakuuttavaa menoa. Kaatona oli sorkka ja aamiainen. Oikein olin tyytyväinen enkä ensimmäiseltä kulmata tuossa häiriössä täydellistä suoritusta oikein voinut odottaakaan, pääasia oli, että Rapsu ymmärsi sen kulmana eikä lähtenyt rengastamaan katkoa.
Nuuskutin puuskutin oli maailman hienoin. Viime treenihän oli aika heikko, kun oli niin kuuma, mutta nyt keli suosi. Oli aika kirpakkaa, olisi voinut itselleen lapaset laittaa. Nuuskun lempikelejä. Nuusku oli tarkka, otti hyvin makaukset ja teki hommia hyvällä sykkeellä. Tykkäsin kovasti ja niin tykkäsi Nuuskukin, erityisesti päästyään sorkalle ja aamupalalle. Tosin Nupa oli sitä mieltä, että olisi se voinut Jytinänkin jäljen käydä ajamassa, siihen malliin uikutti, kun näki Suskin kantamassa sorkkaa Jytinän loppumakaukselle.
Hyvät treenit, onnistuneet ja mahdottoman hienot fiilikset. Tähän olisi treenikausi varmaan hyvä kääräistä, mutta verta jäi vielä hieman jäljelle, joten ehkä jonkin pienen jäljen voisi vielä käydä vetäisemässä ennen lumia. Koekausi on kuitenkin jo paketissa ja piirinmestaruuskokeeseen jätin Rapsun ilmoittamatta, vaikka olisi se kauden tuloksilla mittelöihin osallistumisoikeuden saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti