Haaste

Bongasin haasteen Topin, Viirun ja Mörkön blogista ja Zorron ja Elenan blogista, ja koska meillä ei ole treenejäkään päiviteltäväksi, niin muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Ohjeet ovat tässä: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen. 

1. Millainen tapahtuma oli ensimmäisen koirasi hankkiminen?
"Ostetaan koira, joku söpö!" Tutkimme koirakirjoja, kyttäsimme koiranulkoiluttajia ja kävimme kasvattajien luona kylässä. Etsimme nelijalkaista perheenjäsentä ja seuralaista metsälenkeille, ja jos otus tykkäisi jostain harrastuksista, joista meillä ei ollut mitään käsitystä, niin opettelisimme ja harrastelisimme niitä. Mitään ihmeellisyyksiä emme kriteeriksi asettaneet, ainoastaan sen, että kasvattajan tulisi löytyä rotuyhdistyksen listalta ja pentueen tulisi olla rotuyhdistyksen jalostustoimikunnan hyväksymä. Niin ja tyttökoirahan sen piti olla, että olisi oikein söpö.

2. Miksi ne ovat sitä rotua mitä ovat?
Kriteereinä oli mm. keskikokoisuus, rodunomaisen käyttäytymisen toteuttamisen helppous (joten noutajat jyräsivät paimenkoirat), koulutettavuus, säänkestävyys, kauneus, viisaus, mukavuus, oma tahto jne. Tollerissa yhdistyvät kaikki hyvät ominaisuudet ja päälle saa vielä hieman ekstraa.

3. Miten päädyit harrastamaan niitä lajeja mitä harrastat?
Agility - Syksyllä 2003 Julia Kärnä ja Leija-tolleri esiintyivät Jyväskylässä agilitynäytöksessä, siis silloin, kun Nuusku oli juuri kuoriutunut. Vaikutuin välittömästi siitä riemusta mitä Leijalla näytti ja kuului radalla olevan ja päätin, että kunhan Nuusku vuoden ikäiseksi kasvaa, pääsee se tutustumaan lajiin ja jos se siihen tykästyy, alamme agilitya omaksi iloksemme harrastamaan. Ennen kuin huomasinkaan liityimme jyväskyläläiseen agilityseuraan ja matkasimme viikottaisiin treeneihin.
Toko - Heti, kun Nuuskun rokotukset olivat kunnossa, matkustimme viikottain Marjon ja Inka-kultsun kyydissä tottelevaisuuskoulutukseen jyväskyläläisen noutajakoiraporukan treeneihin. Meillä oli hupaisaa ja koirilla erittäin lystikästä. Nuuskusta toko oli niin hauskaa, että treenasimme itseksemme Kirkkopuistossa ja Harjulla sekä Marjon ja Inkan kanssa Halssilassa. Nuuskun ja Inkan treenit olivat välillä enemmän koirien hippasta ja ohjaajilla jäätelön syömistä, mutta kivaa oli.
Mejä - Kevällä 2007 Hannele ja Puntti-tolleri veivät joensuulaiset tolleristit metsään ja tutustuttivat Nuuskun ja Rapsun lajiin nimeltä mejä. Sen innoittamina osallistuimme samaisena kesänä tollerileirin mejäkurssille, ja innokas kirsujen vipatus johti säännölliseen harrastamiseen.
Vepe - Kesällä 2008 järjestimme tollereiden aluetoiminnassa vesipelastukseen tutustumisen. Nuuskusta ja Rapsusta vepellys oli niin lystikästä, että aloitimme punaturkkisten omatoimitreenit Satun ja Topi-tollerin kanssa. Seuraavana kesänä ilmoittauduimme vepen alkeiskurssille ja lisäsimme lajin harrastusvalikoimaamme.
Haku - Syksyllä 2009 Satu ja Sirkku organisoivat tollereille pk-hakuun tutustumisen ja ketään ei varmaan yllätä, että sen jälkeen Nuuskun & Rapsun on löytänyt myös hakutreeneistä ;) Lisää rullia hakumyllyyn löi syksyllä 2011 käymämme rauniokoirakurssi, jossa Rapsuttimen kirsun käyttö oli ilmiömäistä.

4. Ensimmäinen menestyminen jossakin lajissa - mitä siitä hetkestä muistat?
Menestyminen koiraharrastuksissa tarkoittaa sitä, että koira nauttii tekemisestä silmät palaen ja se on saavutettu kaikissa lajeissa ihan ensi treeneistä lähtien. Menestyminen virallisemmassa merkityksessä on saavutettu lähes poikkeuksetta ensimmäisissä esiintymisissä kisa- ja koekentillä.
Agility - Syksyllä 2006 oli ensimmäinen agilitykisamme ja Nuusku kirmasi kisadebyytissään hienon nollavoiton.
Mejä - Kesällä 2008 oli ensimmäinen mejäkokeemme ja Rapsu nuuskutteli koedebyytissään upean ykköstuloksen.
Vepe - Kesällä 2009 oli ensimmäinen vepekokeemme, jolloin Nuusku polski soven läpi varmoin ottein.
Toko - Syksyllä 2011 tapahtui eläikeläisen paluu kisakentille, ja Nuusku totteli innokkaan ykköstuloksen.

5. Kuinka valmistaudut kisa- tai koepäivän aamuna?
Herään liian myöhään, kasaan kiireessä kamoja, en muista mitä pitäisi ottaa ja unohdan oleelliset. Kun ensimmäisen kerran ajoin mejäkokeeseen ja kyseessä oli vielä Rapsun ensimmäinen virallisuus, puolessa välissä matkaa havahduin siihen tosiasiaan, että olen ottanut mukaan agilityvermeet ja Nuuskun. U-käännös kotiin, koiran vaihto ja oikeiden kamojen lastaus. Jos olen ahkeralla tuulella, pakkaan kamat edellisenä iltana, jotta en myöhästyisi ja oleelliset olisivat heti kerralla mukana, mutta harvoin olen ahkera.

6. Kuinka pitkälle olet matkustanut koiraharrastuksen vuoksi?
Nuuskun kanssa on matkattu Tornioon agilityn SM-kisoihin, se on vissiin kauempana kuin Kemi, jossa on myös käyty useampana talvena molempien kanssa kisareissuilla.

7. Miten kuvailisit koiriesi toimintakykyä tai suoritusvarmuutta koetilanteissa?
Jaa-a. En minä niitä mihinkään veisi, jos en uskoisi, että niillä on mahdollisuus onnistumiseen. Olen liian laiska turhiin reissuihin. Nuusku sai aina lisäpotkua koetilanteiden tunnelmasta, mutta Rapsu on esitellyt ajoittain sisäistä jännittäjäänsä.

8. Miten palkkaat koiriesi onnistumista?
Kehumalla, nameilla ja leluilla. Kaikki käy. Palkkaa kyllä koirieni epäonnistumisetkin, koska todellisuudessahan ne ovat minun epäonnistumisiani.

9. Millaisissa tilanteissa olet säikähtänyt koiriesi vuoksi?
Eräänä kesänä Rapsutin säikäytti kaivamalla metsässä maa-ampiaispesän ylös saaden lukuisia pistoja. Jokusen kerran olemme myös kohdanneet aggressiivisia irtokoiria ja ne tilanteet ovat aina epämukavia.

10. Pari koiriesi erikoista tapaa?
Rapsun päänaltani suorittama herätysshow on hirvittävän hauska, Nuuskun tapa tietää milloin puhelimeeni soittaa äitini vaikka soittoääni on kaikille sama, Rapsun piehtarointi-into Rapsun mielestä mukavissa tilanteissa mm. talvisin keinonurmiagilityhalleihin mennessä, kun kesä nyt vaan on niin hienoa talven keskellä. Myös taskuvarkauden molemmat ovat hioneet huippuunsa.

11. Miten hemmottelet koiriasi?
Nuuskulle minä ostin auton, jotta se pääsisi säännöllisesti rakkaisiin harrastuksiinsa. Rapsulla on lupa tappaa ja haukkua mökillä niin paljon kuin sielu sietää, koska se rakastaa tilusten partiointia. No oikeasti vaan haukkua, ei tappaa, vaikka se aika agentti onkin. Mökillä paistetaan kauralettuja, jotta venhnäallergikko Nuusku pääsee osalliseksi ensimmäisestä pannullisesta. Lomareissut suunnitellaan niin, että niistä löytyy jokaiselle jotain mm. maailmanmeriä Nuuskulle, korkeita kukkuloita Rapsulle, korkeakulttuuria Simolle ja syömistä Heidille. Kainalossa nukkumiset, pöydästä syömiset ym. ovat itsestäänselvyyksiä, ei kai niitä hemmotteluksi lueta?

Jatkan Satun ja Riitan linjaa eli haastan bloggaavat lukijat ja samoilla kysymyksillä mennään :)