Haaste numero kaksi

Sirkku haastoi minut vastaamaan alla oleviin kysymyksiin, joten tässäpä tulee:

1. Miten valitsit koirasi rodun?
Nuuskun kohdalta kts. edellinen postaus. Rapsukan kohdalla muitakin rotuvaihtoehtoja mietittiin, koska mielenkiintoisia rotuja nyt vaan on useita. Korkealla listalla olivat mm. australianpaimenkoira, sileäkarvainennoutaja ja kultainennoutaja, joista aussie karsiutui pois terveyden takia (kaikilla tuntui olevan epilepsia), flatti tipahti pois huikean energisyytensä vuoksi ja kultsu tuntui liian raskastekoiselta. Ihanan ruipeloista metsästyslinjaisista kultaisista en uskaltanut edes haaveilla, koska olin ymmärtänyt, että niitä saavat vain tosiharrastajat, joihin emme lukeutuneet. Lopulta siinä kuitenkin kävi niin, että Nuuskun kasvattajan luona ohimennen käydessämme ihastuimme Rapsun emään ja halusimme sen, mutta koska emme saaneet sitä, varasimme pennun sen laatikosta. Tolleria rotuna ei tarvinnut miettiä tai kyseenalaistaa, koska Nuusku oli rodun loistavaksi osoittanut.

2. Haluaisitko kasvattaa koiria?
En. En ole kiinnostunut jalostusvalintoihin liittyvästä kasvattajan vastuusta. Niin paljon asioita mitä pitäisi ottaa huomioon ja silti voi mennä ihan metsään ja se pitäisi vielä kestää.

3. Millainen on unelmakoirasi?
Minulla on niitä kaksi. Minulle unelma ei ole yhtä kuin täydellisyys vaan unelmakoira on minulle sopiva ja nuo mokomat ovat. Ne ovat uskollisia, luotettavia, luottavaisia, yhteistyöhaluisia, innoissaan mukana siellä missä tapahtuu ja omaavat on-off nappulan. Niin ja ruoka maistuu, se on hyvä asia se. Onhan niillä omat kehityksenkohteensa, kenelläpä ei olisi, mutta se ei vähennä otusten hyvyyttä ja elämääni sopivuutta.

4. Millaista koiraa et voisi kuvitella ottavasi?
Sellaista, jota ei voisi koulutuksesta huolimatta pitää vapaana.

5. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?
Ahneus ja sen sivuvaikutukset. Tätä ei liene tarpeen selitellä Nuuskun ja Rapsun tunteville ;) Olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että luppakorvani olisivat tässä asiassa kuin ihmisenmieli. Ei tule tapahtumaan. Jos jossain on ruokaa, se syödään. Piste. Ratkaisuna on siis ennakointi.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
Nuusku olisi Ruotsin kuningatar ja asuisi Torniojärven laitamilla tunturikodassa. Ruuan ystävänä Nuusku-kuningatar olisi reippaasti ylipainoinen, mutta sehän kertoisi vain vauraudesta. Nuusku olisi alamaisilleen aina ystävällinen, mutta äärimmäisen itsekeskeinen ruoka-asioissa. Rapsu olisi intohimoinen sopulitutkija. Rapsu asuisi tunturikodassa kuningattaren kämppiksenä ja viettäisi kaiken aikansa sopulitutkimuksensa parissa, tuntureilla hortoillen, sopuleita tarkkaillen ja eväitä syöden.

7. Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?
Yhteistyön tunne, me olemme ME. Ja se, kun treenien jälkeen koirat käpertyvät nukkumaan tyytyväisesti tuhisten. Siitä tietää, että meillä on ollut hyvä päivä.

8. Uros vai narttu?
Jo marsujen aikaan vakuutuin siitä, että maailma on naaraiden. Edelleen pidän oveluudesta putkiaivoisuutta enemmän.

9. Tähtihetkenne?
On ihan hirveän hienoa, kun luppakorvat käyttäytyvät hyvin reissuilla. Erityisesti Saksan matkalla en voinut muuta kuin pörhistellä höyheniäni luppakorvieni esiintyessä kuin suuretkin maailmanmatkalaiset. Niiden kanssa pystyi menemään ihan minne vaan ja ne olivat fiksuja tilanteessa kuin tilanteessa. Edes rakkaus ruokaan ei mennyt hyvän käytöksen yli vaan ravintolakäytöskin oli kympin arvoista. Ylittivät itsensä ja odotukseni.

10. Paras piirre koirassasi?
Nuuskun fanaattisuus, Rapsun halimussukkuus.

11. Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen vai onko sinulla/ haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista?
Niin, minulla on kaksi samanlaista, mutta silti niin erilaista. Tollereista on sitä jotain ja sitä on reilusti. Olen tavannut myös lukuisia muun rotuisia mainioita yksilöitä ja tullut siihen tulokseen, että ei rodulla ole niin väliä, jos yksilö on hieno.

Ja jatkan edellisen postaukseni linjaa, oi sinä bloggaava lukija, vastaa yllä oleviin :)