Ruumis kalliolla

Nuusku ja Rapsu, etsiväkaksikko vailla vertaa. Koiramaailman Sherlock Holmes ja John Watson. Nelijalkaiset Hercule Poirot ja Arthur Hastings. Karvaiset Jane Marple ja käsilaukku.

Salapoliisikaksikko matkasi pääkaupunkiseudulle lomailemaan. Reissu soljui leppoisasti, kunnes eräänä aamuna valppaat luppakorvat törmäsivät aamupissillä vähintäänkin epäilyttävään näkyyn: takapihan kalliolla retkotti ruumis. Tarkat nuuskuttelututkimukset osoittivat, että oli tapahtunut henkirikos. Tätä oletusta tuki huomio siitä, että uhrilta puuttui pää. Kaksikko oli yksimielinen sen suhteen, että harva kuolee luonnollista kuolemaa nakertamalla itseltään pään irti ja kätkemällä sen. Tarkkaa henkilöllisyyttä luppakorvaetsivät eivät pystyneet tunnistamaan, mutta lajin kylläkin: vahvat takakoivet ja töpöhäntä paljastivat, että uhri oli pupu.

Löytö käynnisti tarkat rikospaikkatutkimukset, jotka olisivat saaneet itse Horation kalpenemaan. Uhrin ja syyllisen yölliset liikkeet kartoitettiin, vainuttiin käpelien jäljet pusikoista ja pötköttelypaikat heinikoista, tehtiin karva-analyyseja ja makusteltiin papanoita; mitä sisälsi vemmelsäären viimeinen ateria ja mitä oleellista se kertoisi? Oliko pitkäkorva paikallisia vai oliko papanoiden heinä mussuteltu kauempana? Ristiturvan murhatutkimukset, kyllä se oli harkittu murha eikö pikaistuksissa tehty tappo, saivat yllättävän käänteen, sillä ruumis katosi seuraavana yönä. Jäljelle jäi pelkät suolet ja surisevat kärpäset. Tämä  herätti etsivien mielessä lukuisia kysymyksiä kuten mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?Heräsikö pupu henkiin ja pomppi kotiinsa? Siirsikö ykkösepäilty eli kettu ruumiin johonkin piiloon? Onko pää siellä missä ruumis? Onko ruumis kätketty lähelle vai pysähtyikö syyllinen välillä evästelemään ja vei ruumiin kauemmas? Miksi me ei syöty sitä pupua ennenkuin kettu vei sen piiloon?