Tervetuloa valiokahville

Rapsuttimen sisäänhengitys toimi erinomaisesti sunnuntain mejäkokeessa. Kirsu imaisi jäljen hajut ansiokkaasti syövereihinsä ja mukaan kahmaistiin tulos VOI 1 (44 pistettä) sekä jälkivalion titteli. Rapsua voikin kutsua jatkossa Arvon Valio Superkirsuksi. Rapsutin oli kokeen paras voittajaluokan koira (voisi melkein kirjoittaa, että tolleri, koska kuuteen voittajaluokan koiraan, jotka kaikki olivat muuten noutajia, mahtui viisi tolleria), joten Kamun malja -kiertopalkinto pakattiin myös kyytiin. Kuvia pystin kanssa poseeraavasta mussukasta tulee, kunhan mussukka herää ja on heleässä kuvauskunnossa.

Jälki oli hirmuisen kiva ja mukavan vaihtelevassa maastossa. Sää oli mielenkiintoinen, vuoroin auringon paistetta ja hirvittävää kaatosadetta. Rapsu jäljesti hyvin, joskaan en tiennyt millä kulmista oli katko, kun Rape tuntui rengastelevan vähän siellä sun täällä, mutta makuiden merkkaukset huomasin ja se jos mikä lämmitti mieltä. Niitä on kuitenkin jonkin verran jopa treenattu. Onnistuin liukastumaan jossain katajapuskassa teloen polveni kantoon, mikä toi oman lisäjännityksensä jäljelle, kun tuntui siltä, että ei enää liikkumaan kykene. Rapsulla oli kuitenkin niin hyvä draivi päällä, että päätin pysyä ohjaksissa vaikka pää kainalossa ja jalat taskussa. Mukisematta nielin tuskan ja hämähäkinseitit ja annoin itikoiden sulloutua silmiin. Se kannatti, koska lopulta päädyimme sorkalle. Tuloksia odotellessa hieman jännitti vaikka osasin ykköstulosta kyllä odotella, oli se sen verran pätevää menoa Rapsulta.

Tuomari Markku Hassisen koeselostus: Lähtömakaus nuuhkaisten jälkikomennolla edetään 1-osuudelle. 1-osuus erinomaista jälkitarkkaa jäljestystä 1-kulmalle, josta edetään takasti 2:lle osuudelle. 2-osuus jatkuu pienellä pyörähdyksellä jäljen ympäri ja loppuosassa laajempi hakulenkki ympäri jäljen. Sieltä löytää takaisin jäljelle. Osuuden lopussa katkos, jonne jäljestää veretyksen loppuun ja hakee osaksi jäljentekijöiden jälkiä pitkin jatkon 3:lle osuudelle. 3:en osuuden alkuosalla hajut pyörittävät koiraa molemmin puolin jälkeä, loppu mennään jäljen tuntumassa 3:lle kulmalle. Kulmasta jatketaan suoraan ylitse ja kaarretaan sieltä 4:lle osuudelle. 4:en osuuden puolivälissä riistanhajut pyörittävät ja haetuttavat, mutta löytää sieltä taas verijäljelle. Kaadolle jäljestää verijälkeä pitkin ja sorkalle jää nuuhkimaan. Makauksista osoittaa 1 ja 3 sekä laimeasti hidastaen 2:lla ja 4:llä. Tänään mukavaa työtä tehnyt jäljestäjä ohjattiin ammattimaisin ottein. Tarkemmat pisteet.

Valiokaste saavista kaataen. Hirvittävä kokemus, varokaa ettette joudu tähän tilanteeseen! 

(kuva: Elli-Mari Ekblad)

Vaikka jäljellä oli hirveän kivaa, Rapsua jännitti koepaikalla olo siinä määrin, että jatkossa me nuuskuttelemme treenijäljillä. Aiempina kesinä ongelmia ei ole ollut, joten jostain syystä jokin hirvittävyys on nyt yhdistynyt Rapsun mielessä koepaikkaan. Koeaamuna olin luottavainen laukauksensietotestin suhteen, koska Rapelo oli viime aikoina suhtautunut yhtä reippaasti laukaustreeneihin ja ampumaäänten läheisyydessä lenkkeilyyn kuin aiempinakin vuosina eli vaikuttanut kuulovammaiselta. Kuvittelin Outokummun reaktion olleen hetken hairahdus, mutta toisin kävi. Nyt Rapeloa jännitti myös metsästysmajalla hengailu, mikä oli hieman kummallista, koska onhan Rapsu nähnyt paikan jos toisenkin ja lukuisia nelijalkaisia sekä ollut kisoissa ja massatapahtumissa ilman mitään ahdinkoa. Jännityksen aiheuttaja ei siis ollut pelkkä laukauksensietotesti kuten aiemmin luulin, koska Rapsun olemus muuttui välittömästi koepaikalle saavuttuamme ja siinä vaiheessahan Rapsulla ei ollut vielä käsitystä päivän kulusta. Rapsua kuitenkin jännitti ja jännitys näkyi pienoisena pälyilynä, epävarmuutena ja arkana olemuksena, Rapsu ei ollut oma rento itsensä. Rapsu ei kuitenkaan ollut paniikissa vaan rennon taskuvarkaan sijaan Rapsu oli vaisu ja varovainen, ei pelokas kuin Outokummussa vaan ennemminkin aneeminen arkajalka. Laukauksensietoon Rapsu kuitenkin viipotti häntä heiluen omin jaloin, mutta kun Rape huomasi, että pitää mennä riviin haukkuvien koirien kanssa, Rapsu muuttui epävarmaksi ja painui maihin. Laukauksensietotesti itsessään meni hyvin ja sen jälkeen Rapsu lähti paikalta reippaana pois, mutta majalla Rapsu alkoi hieman pälyillä ympärilleen. Rapsuttimen tunnelmat tuntuivat metsästysmajalla aaltoilevan, mutta metsään omalle jäljelleen lähti pelkkää reippautta uhkuva elukka, suuren suuri jälkikoira toteuttamaan annettua tehtävää, hyvin tärkeää tehtävää, tehtävää, jonka ainoastaan pieni Rapsutin voisi selvittää. Silloin itsevarmuudesta ei ollut puutetta.

Koska en tiedä miten tähän "metsästysmaja tulee ja tappaa minut"- tunnelmaan ja epävarmaan tilanteeseen on päädytty, en osaa lähteä sitä purkamaankaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastuksen pitää olla koiralle mielekäs ja koska mejäkokeet kokonaisuudessaan eivät tällä hetkellä Rapsusta ole mukavia, jätämme ne niille, joista kokeen kaikki osuudet ovat ihania eikä ainoastaan jäljestys. "Huipulla on hyvä lopettaa", sanomme me, kiitämme ja niiaamme, vaikka piirinmestaruuskoe ohjaajaa niin kovin kutkuttelisikin. Mutta kun sen pitäisi kutkutella molempia.