Suomalaisen Jarin treeniviikonloppu

Lauantaina viipotettiin Rapsun kanssa alla olevia kuvioita. Rapsuliini kulki lujaa ja yllätti kaikki olemalla irtoava eläin.

Heti alussa (2) Rapsua piti ihan oikeasti jarruttaa ja niistää, jotta se ei kaarrattanut selän taakse. Siis Rapsu kaarrattanut! Sitä piti hallita ihan kunnolla, ei millään vienolla ohjauksella. Muurilta (3) Rapsu sinkosi aalle ennen kuin kerkesin huomata ja hypyn (5) jälkeen Rapsu löytyi toistuvasti putkelta (17). Hirveän hauskaa! Oikeasti, karvakuono luki vaihteeksi kirsun edestä löytyviä esteitä eikä vain kytännyt minua. Saatiin alku (1-8) pelaamaan hyvin, kun hartaasti jarrutin ja niistin (2), linjasin huolella (3) enkä mennyt hyppylinjan yli vaan lähetin putkeen (4), otin vastaan valssilla (5), keilasin takaakiertoon ja tein päällejuoksun (6) ja pingoin höpelönä niistämään kepeille (8).

Loppurata (8-28) oli sujuvaa menoa. Rapsun irtoava persoona mahdollisti poispäinkäännöksen kepeiltä hypylle (9). Olin ihan ihmeissäni, mutta hienoa, että Jari rohkaisi minua moiseen. Sinne se sujahti epäröimättä eikä tainnut edes huomata, että olin keppien toisella puolen. Jatkon ohjaus oli jotain valssi (10-11), takaakierto (12), pakkovalssi (14), pakkovalssi ja valssi (16), takaakierron vastaanottovalssi (20), ennakoiva valssi sylivekillä (25). Hieman epäröin, että ehdinkö muurille (25) valssaamaan, mutta hyvin ehdin, kun Rapsun hurja draivi laski hieman riman (20) tipahtamisen myötä. Siihen asti pieni eläin tappoi rataa, mutta koki ilmeisesti tehneensä virheen riman tipahdettua ja epävarmuus näkyi varmisteluna eli ei painanut suoralla minusta ohi vaan odotti ohjeita. Riman tiputus oli kylläkin minun erheeni, mutta mistäpäs pieni koira olisi sen tiennyt. Koetti sitten reppana tehdä loppuradan ihan pilkulleen oikein.

Jari huomasi saman ilmiön ja ihmettelikin, että mitä siinä oikein tapahtui. Rapsun kanssa pitäisi treenipätkät pitää sen verran lyhyinä, että epäonnistumisen tunne ei ehtisi pieneen punaiseen karvarintaan pulpahtaa, silloin meno olisi aika huikeaa. Jari totesikin, että vasta loppusuoralla (21-28) Rapsusta näkyi se ohjaajahakuisuus, josta oli horissut ennen treeniä. Siihen asti oli esitellyt estehakuista puoltaan, jonka väitin koirasta puuttuvan. Kipittelyn jälkeen keskusteltiin pitkään Rapsun puomista ja kerrankin joku oli samaa mieltä siitä mitä sille voisin alkaa tekemään. Jesh. Tosin Jari totesi ääneen myös sen mitä olen ajatellut, että helppoa se ei tule olemaan, mutta niin. Kiva haaste, onpahan tekemistä ;)


Sunnuntaina vilistettiin alla olevaa rataa. Luulin tämän olevan leijeröinnin vuoksi meille ihan hirveän vaikea treeni, mutta mehän vedettiin nollarata! Rapsutin oli jälleen lennokkaalla tuulella ja irtosi iloisesti, ja kouluttaja sanoikin treenin jälkeen, että ei hän usko sanaakaan siitä mitä lauantaina Rapsun ohjaajahakuisuudesta vuodatin.

Alkuun koitin paria eri ohjaustapaa: ensin perinteistä heidiäjarapsua eli ennakoiva valssi (2) ja peruspyöritys (3) ja seuraavaksi meille vieraampaa tyyliä eli takaakierto (2) ja sylistä putkeen (4). Molemmat toimi hyvin, mutta vieraampi tyyli oli puoli sekuntia nopeampi vaikka Rape kääntyi perinteisessä tyylissämme tiukkaakin tiukemmin. Jari totesikin, että Rapsun käännöksiä kannattaa ehdottomasti hyödyntää paikoissa, joissa niitä tehdään yksi, mutta jos tulee useampi käännös peräkkäin, niin silloin pidempi reitti voi ollakin nopeampi, koska Rapsulta löytyy myös pitkä laukka tarvittaviin kohtiin.

Minulle oli hankalinta rytmittää liikkeeni välillä 4-7; tiesin miten pitäisi liikkua, mutta se toteutus oli sitten vaihtelevaa. Onneksi Rapsu oli armelias eikä rokottanut seiskalle tekemästäni paskasta valssista vaan tuli siihen niin kuin valssi olisi ollut ajoissa. Vein poispäinkäännöllä kepeille (11), oli pakko olla nykyainainen ja poistua mukavuusalueelta, kun en sinne muuten ehtinyt ja eipä ollut huono vaihtoehto ollenkaan. Saatiin virheettömät aloitukset. Pitää ottaa keppien aloitukset treenin alle iha parilla kepillä ja vahvistaa nuo poispäinkääntöaloitukset nopeammiksi, nyt Rapsu haki ne hyvin, mutta hieman varmistellen, mikä oli odotettuakin, koska enhän sitä koskaan noin kepeille ohjaa.

Hypylle (14) testasin vanhaa kunnon peruspyöritystä sekä tapaa, jolla vein Rapsun hypylle siten, että Rapsu kiersi toisen siivekkeen kautta takaisin. Se olisi ajallisesti ollut varmaan perinteisen veroinen, jos olisin osannut rytmittää menoni välillä 13-14 paremmin, nyt Rapsu ehti katsoa minua siinä välissä ja hidastaa ennen hyppyä (14). Loppupätkässä ei ollut ihmeempiä. Rapsu reagoi hyvin vienoonkin välistävetoon (15-16) ja uskalsin ihan persjätön (18-19) tehdä.

Hirvittävän kiva ja antoisa koulutus. Tykkäsin radoista, niissä vaadittiin fyysisyyttä ja teknistä osaamista, mukana oli vauhdin hurmaa ja hallintaa. Agilitya parhaimmillaan.

Nuuskun kuulumiset tulevat myöhemmin.