Mukavuusalue on mukavuusalue syystä

Sama totuus toimii myös epämukavuusalueella. Tiistain tekniikkatreeneissä teemana oli takaaohjaus. "Yyyh", huusi sieluni, mutta yritin ihan hirveästi tsempata itseäni, söin eväitäkin. Tiedän takaaohjauksen olevan meidän suurin heikkous, joten sitä pitäisi kehittää. Ei siitä koskaan lyömätöntä ohjausvaihtoehtoa tule, mutta pitäisi siitä  kelvollinen hätävaratyökalu saada. Alla Kaisalta pöllitty treenipiirros.

Ensimmäisessä treenissä (vaaleat pallerot 1-9) tehtiin viskileikkauksia (3, 7). Vaikeita olivat Rapsuttimelle ja vielä vaikeampia minulle. Ensimmäinen viski (3) saatiin onnistumaan jotenkuten, mutta toinen (7) oli hurjan vaikeaa eli puolierot tulivat esille niin koiran suorituksessa kuin ohjaajan tumpeloinnissakin. Minulla oli ajoitus ihan pielessä, ymmärsin kyllä teoriassa miten minun olisi pitänyt liikkua, mutta se oli niin vaikeaa toteuttaa, että ei mitään rajaa. Tyyppivikani on aina ollut radalla seisoskelu ja siitä kun olen systemaattisesti koettanut päästä pois, niin nyt olisi pitänytkin osata odottaa koiraa eikä vaan porhaltaa menemään. Rapsu oli myös hämillään ja hämmentyminen näkyi epävarmuuden lisääntymisenä, vauhdin putoamisena, läheisyyden tarpeena ja nopeana väsymisenä. Oman liikkeen rytmittäminen koiran, joka ei liiku normaalilla rytmillään, etenemiseen ei oikein sujunut vaan oma liike meni jatkuvasti rynnimiseksi. Rynnimällä yrityksistä tuli peruskäännöksiä, joten jotta niistä saisi niitä viskejä pitäisi olla rynnimättä. Koetan siis kesyttää sisäisen härkäni, mutta se vie luultavasti aikaa, koska miusta olisi vaan niin kivaa huutaa "Olé!" ja kiitää eteenpäin pipo tanassa.

Toisessa treenissä (tummat pallerot 1-17) tehtiin takaaleikkauksia. Ne olivat kohtuullisia ja olisivat olleet vielä parempia, jos ajoittaisin ne paremmin, mutta ohjaan niitä hirveän epävarmasti, koska en koe niitä omikseni. Nyt ne menivät ihan kivasti ja mitä paremmin ajoitin liikkeeni sitä kivemmin ne menivät. Nyt tulee kuitenkin muistaa, että kiva tarkoittaa kivaa Rapsun ja minun takaaleikkausmittapuulla eikä se ole mitenkään vertailukelpoinen  siihen kivaan mitä kiva olisi, jos ohjaisin samat kohdat sivulta tai edestä ohjaten. Helppojen kohtien takaaleikkaukset (5, 10) olivat kohtuu hyvät, mutta haasteellisempi takaaleikkaus (12) ei kääntänyt Rapsua kovin kummoisesti. Ei ollut sinänsä yllätys, koska ei Rapsua ole opetettu takaaleikkausta tuollaisessa kohdassa lukemaan. Viski (14) ei sujunut vaikka Katja oli Rapsua palkkaamassa.

Summa summarum, perustakaaleikkauksia pitää ottaa Rapsun kanssa ratatreeneissä ohjausvaihtoehdoiksi, jotta niistä tulisi tarvittaessa myös kisakelpoista kamaa. Kyllä se niihin pystyy, jos minä vaan keskitys asiaan enkä nössöile. Jos viskejä meinataan saada edes tuurilla onnistumaan, pitää niiden treenaus aloittaa sen verran alkeista, että rima pois, niin Rapsun ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin juoksemiseen oikeaan suuntaan. Jep.