Eväät ovat avain voittoon

Edellisistä kisoista kotiin ajellessamme päätimme vakaasti, että seuraaviin kisoihin laitetaan ohjaajan tankkaus kuntoon, jotta ei aivot hyydy. Hirveän hyvä ajatus ja toimi käytännössäkin loistavasti! Aamulla piti ihan aamupalaa syödä, ei olisi tehnyt mieli ei, mutta aamiainen oli suunniteltu ja ladottu valmiiksi jo edellisenä iltana, joten mukisematta piti kupuun syömiset tunkea. Kisapäivän eväät oli pakattu annosrasioihin: joka startin väliin syömistä ja vielä hiukopala juuri ennen omaa vuoroa, ja toki nestettä joka välissä. Enpä muista milloin olisin kisannut yhtä hyvässä vireessä, en ollut väsyneessä huurussa missään vaiheessa vaan koko ajan skarppina.

Ensimmäinen rata tuntui hitusen kinkkiseltä, mutta mentävissä olevalta ja kivan vauhdikkaalta. Tein kuitenkin arviointivirheen vauhtini rytmittämisessä kahden putken välisessä persjätössä, jossa jälkimmäinen putki oli A-esteen alla. Putken jälkeen oli takaakierto, joten ajattelin siinä tempoa hieman etumatkaa, mutta vedin turhan vauhdikkaalla menollani Rapsun putken ohi sen sijaan, että olisin ohjannut kohdan rauhassa. Sen jälkeen oma fiilis lässähti vaikka olin kovasti päättänyt, että tappiomielialaa ei saa päästää valloilleen.

Toinen rata vaikutti rataantutustumisessa aivan liian vaikealta meille. Lähdin radalle tavoitteena pitää oma ohjaus  huolellisena ja kasassa vaikka mitä tapahtuisi ja asenne tapissa loppuun saakka. Rapsu tuntui hirveän hyvältä käteen ja meno oli vallan supsakkaa. Ohjasin rennosti ja huolella, oikein olen tyytyväinen itseeni edelleen. Tältä radalta tempaistiin nollavoitto ja ihan tyylikäs sellainen.

Kolmas rata vaikutti myös kimurantilta, mutta lähdin sinnekin hyvällä asenteella. Pää meni kuitenkin sekaisin, koska jouduin komentamaan Rapsua lähdössä, kun se meinasi varastaa. Komennuksen jälkeen en onnistunut nollaamaan päätäni vaan tumpeloin hylyn toisella esteellä ihan palikkakohdassa. Positiivista oli kuitenkin se, että nousin siitä suosta heti pinnalle ja vedettiin oikein tiukkaa rataa siitä edespäin. Koska hylly oli alla, tein muutamia meille rohkeita ohjausvalintoja, jotka toimivat hirmuisen hyvin. Tykkäsin meiningistä, tykkäsin Rapsun hyvästä tuntumasta, tykkäsin omasta asenteestani.

Hirvittävän kiva kisapäivä. Kaikkein parasta oli se, että jälkikäteen olen edelleen erittäin tyytyväinen ohjausvalintoihini radoilla. Radanlukutaitoni on kehittynyt, koska enää minun ei tarvitse ajatella jälkikäteen, että olisipa pitänytkin ohjata niin... Nyt hiomista vaatii lähinnä tarkkuus, ohjauksen loppuun asti vieminen, turha hötkyily pois. Mie osaan ohjata ja Rapsu lukee ohjausta, pitää vaan tehdä huolella!