Rapsuttimen hetkelliset hyvät ajat jäivät taas taakse ja heitimme jälleen eläinlääkärikeikan. Korvassa ja peräsimessä oli hiivaa ja tämä ilmeni julmettuna kutinana. Muutoin Hapero on reilassa (omalla mittapuullaan), iho on soma eikä tassut ole auki. Silmien ympäriltä on karvat hieman harvenneet, mutta muualla ei kaljuutta tällä hetkellä ole. Nyt on ohjelmassa douppausta Canofitella, jotta hiiva saadaan taas katoamaan ja iho pysymään kunnossa pakkasten alkuun.
Nuuskuli oli Kivuttomalla matkassa mukana, koska arvelin Nupan anaalien olevan epäkunnossa. Arvaus oli oikea ja pullottavat rauhaset purskautettiin tyhjiksi. Erite oli kuitenkin hyvännäköistä, joskin melkoisen aromirikasta, vaikka sitä tuhottomasti olikin. Nuuskis sai kehuja sutjakasta eläkeläisen olemuksestaan. Ei ole kuulemma itsestäänselvyys, että aktiiviharrastuksensa lopetettuaan pysyisi yhtä timmissä kunnossa. Onhan se solakka pieni porsas vaikka liikkuukin vähemmän ja syö enemmän. Tokossa meinaan namusia kuluu eikä se fyysisesti juuri rasita. Hauska oli huomata, että typyt painoivat täsmälleen saman verran, 13.9 kg.
Nuuskuttimen kanssa on otettu hieman tokoa. Liikkeestä seisomiset ovat edenneet huimasti, käsimerkki on häivytetty huispois ja pysähtyminen on oikein napakkaa, ei yhtään hiippaile. Perusasennosta muutaman askelen siirtymiset onnistuvat äänettömästi kuin myös lyhyet seuraamiset. Jee, jee. Tosin nämä huikeat suoritukset on saavutettu olohuoneessa, joten eiköhän tilanne ole hieman toinen kun pihalle taas mennään. Mutta ei tuonne kaatosateeseen paljoa kiinnosta treenaamaan lähteä ja agilityhallissa Nuuskun kanssa tokon treenaaminen ei ole viisasta, kun se heittää kierrokset kaakkoon ja mölinä alkaa. Joten tyydymme huippusuorituksiin siivittävään olohuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti