Kiljukaula ostarilla

Suskin tokokoulutuksesta innostuneena yritin toteuttaa suunnitelmaani, että hupsuteltaisiin Nuuskun kanssa tokoliikkeillä 5 min joka päivä, mutta yritykseksi jäi. Käytännössä lähinnä tokon treenaamista on ollut se, että pyyhkäisin pölyt Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ja Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet -kirjan päältä. Teoriassa olen paneutunut asiaan, oikein mukavaa luettavaa nuo opukset ja alkaa minulla olla jopa joku näkemys siitä miten eteneminen tapahtuu, mutta käytännössä pitäisi saada toistoja useammin, jotta jotain oppimista tapahtuisi eikä unohtunutta tarvitsisi aina aloittaa alusta. Ei ole laiskan laji. Koska olen hirveä laiskimus, oli enemmän kuin paikallaan sopia ostarin nurkalle kimppatreenit kelpieiden kanssa, jotta jotain tulisi tehtyä. Koska Nuuskulla on ilmennyt tokossa hieman ääntelyä, ajattelin, että parin tunnin maastolenkki Rapsun ja Zorron kanssa tiristäisi ylimääräiset innot pois ja saataisiin rauhallisessa tilassa otettua treeniä. Ihan kiva ajatus minulta, mutta Nuuskuli ajatteli toisin.

Otettiin alkuun Nuuskun kanssa muutama luoksetulo ja ne olivat täyttä priimaa eli perusnuuskua. Sen jälkeen kokeilin kepillä jäätä, otettiin nouto ja toivoin puukapulan siirtyvän suussa sivulle myös ulkona eikä lentävän pitkin pihaa. Sisällä tähän on saatu onnistumisia. Noh, ensin Nuusku yritti tuoda nurmikolla kasvavan sienen kapulan vierestä. Lopulta pieni vihikoira löysi kapulan, mutta että se olisi siirretty somasti suussa sivulle? Siirtyihän se, mutta ihan hirveän mälläämisen kera. Nuusku valutti kapulan kurkkuun ja sylki etuhampaisiin ja pyöritteli ja... aivan hirveää. Olin siitä hitusen pöyristynyt, koska ei Nuusku dameja tai muita noutosysteemejä noin kohtele eikä se sisällä siirtymistreeneissä ole noin pahasti puuta mupeltanut. Ihan meni sekoiluksi koko homma. Etenemme tästä nyt siten, että lähdemme alkeista ja harjoitellaan kapulan pitoa rauhallisessa mielentilassa (pitää varmaan koettaa tunkea kapula suuhun Nuuskun nukkuessa.... ;)) eli edelleen sisällä ja ilman vauhtia, mieluummin vielä metallikapulalla, jolloin saadaan helpommin onnistuneita toistoja, koska metallikapulan Nupa tuo nätisti. Nuuskulla alkaa nyt 6+1 kapulaviikot.

Seuraaminen oli aivan katastrofaalista, siis se vähäinen mitä ehdittiin ennen kuin homma levisi täysin. Nuusku oli aivan hullussa vireessä ja kiljui, edisti, lörpähti sivulle, sekoili, oli aivan aivoton. Piti palata taaksepäin roimasti ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että kuono pysyi ummessa. Otettiin siirtymisiä yhdellä tai kahdella askeleella eri suuntiin ja saatiin niihin hiljaisia hyviä toistoja. Mutta tästä on kyllä sata miljoonaa vuotta matkaa tavoitteeseen. Nuusku ehtii varmaan kuolla ennen sitä.

Liikkeestä seisominen, hmm, ehkä se alkaa jossain määrin edistyä, mutta siihen tuli mukaan myös Nuuskun ennakointi. Piti ottaa melko pitkiä kävelypätkiä väliin, jotta Nupa ei alkanut hiippailemaan käskyn toivossa. Vaihdoin palkan pallosta takaisin namiin, koska Nupan pallohulluus aiheutti siinä ihan liikaa ennakointia, namilla se tuli paremmin, joskin niitäkin piti viskellä eri suuntiin, jotta hommassa oli yllätyksellisyyttä. Tämä on kuitenkin siinä vaiheessa, että säännöllisellä harjoittelulla saadaan tämä toimimaan.

Liikkeestä maahanmeno oli oikein mallikasta. Opin myös palkkaamaan Nuuskua siinä järkevämmin. Aiemmin olen naksauttanut aina maahanmenot, mutta nyt sain vinkiksi naksuttaa välillä vasta, kun palaan Nupan luo eli vahvistan kestoa ja välillä tein homman avoimen luokan tapaan. Hyvin toimi.

Lopuksi otettiin paikkamakuu tai tarkemmin kaksi. Nupa makasi rentona, muutaman kerran käänsi päätä. Treenit olivat oikein kivat, mutta myös raadolliset. Jotenkin haaveilin, että osaisin laittaa Nuuskun liikkeet valmiiksi syksyn aikana, mutta nyt vähän usko romahti. Nuuskun kiljuminen seuraamisessa oli melkoisen pahaa, joskus aiemmin Nupa väläytteli viitteitä siihen, mutta en ottanut sitä vakavasti. Olisi pitänyt. Toisaalta treenimäärä on ollut melko olematonta, joten pitää ryhdistäytyä.

Rapsuliini kipaisi eilen agilitytreeneissä. Paikalla ei ollut ryhmästä muita kuin Susu ja pyrrit, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Tehtiin otteita Elsan viimeisimmistä kisaradoista, jotakuinkin tämmöinen:

Koetin perusmenon lisäksi vaihtoehtoisia tapoja, treeneissä kun oltiin, ja nekin meni passelisti. Jotain takaaleikkausta valssin sijaan jne. Rapelolla oli mahtifiilis, niin oli mielissään. Otettiin erikseen puomia ja treenin alussa toistot menivät 20 kertaa paremmin kuin lopussa, joten jatkossa pitää muistaa ottaa sitä ennen varsinaista treeniä, koska Rapsu tarvitsee siihen hommaan virkeät aivot.