lauantai 12. maaliskuuta 2011

Virallisesti sikamainen koira

Nuuskusta tuli perjantaina hybridi. Pienen koiran (tai lelun, eläinlääkäriä lainatakseni) polveen pistettiin sian sikiön virtsarakon sisäpinnalta pöllittyjä kantasoluja ja niinpä Nuuskuli onkin nyt sikakoira, porsaan takapotkalla varustettu luppakorva, tähti elokuvassa Kolme tassua ja sorkka. Kantasolujen avulla polvi on neljän viikon päästä kunnossa. Kivaa, sanon minä. Periaatteessa epäeettistä possusikiöitä ajatellen, mutta käytännössä mikään ei ole epäeettistä Nuuskun vuoksi. Joten varokaa vain, sillä tarvittaessa keittelen teistäkin silmää räpäyttämättä parantavia uutteita, jos Nupakon hyvinvointi sitä vaatii.

Nuusku hoidettiin Kiuruveden Hevosklinikalla, sillä hevoseläinlääkäri Kristiina Palttala on ainoa, joka Suomessa tekee kantasoluhoitoja. Heppoja kantasoluhoidoin on parannettu jo vuosia, mutta koirille tämä on hieman uudempi juttu. Vuoroamme odotellessamme pääsimme seuraamaan suomenhevosen juoksumatolla ravaamista ja hoitamista. Tämä oli Nuuskusta hieman jännää, mutta silti niin mielenkiintoista. Hepan kavioiden kolina ja turvan korske kauhistutti ja kiehtoi. Välillä Nuusku kuikotti kaula pitkällä minun jalkojeni takaa, välillä tapitti heppaa reippaana sylistä ja välillä meni jopa rohkeana eturintamaan. Nuusku seurasi tarkkaan ruiskujen täyttöä sekä hoito-operaatiota ja saikin lisänimen Pikkuapulainen. Nuusku onkin aina ollut melkoinen operaatiokyylä.

Nuuskun oma hoito aloitettiin polven tutkimisella ja ristisidevammahan siellä oli edelleen, mihinkäpäs se olisi sieltä itsekseen lähtenyt. Ristisideongelmiahan ei röntgenkuvista näe, mutta siitä huolimatta polvesta otettiin lisäksi röntgenkuvat, koska polvessa tuntui liikaluuta ja eläinlääkäri halusi nähdä onko polvessa ristisiteen lisäksi nivelrikkoa tai jotain muuta vammaa, koska tämä vaikuttaisi siihen mihin kohtiin kantasoluja laitettaisiin. Polvesta löytyi vanhan iskuvamman seurauksena kasvanutta liikaluuta (siitä milloin tämä isku on tullut ei ole mitään tietoa, koska Nuusku ei ole kipua näyttänyt) sekä alkavaa nivelrikkoa, joten kantasoluja tökättiin neljään eri kohtaa, jotta jokainen vamma saisi oman satsinsa. Polvi oli kuulemma varsin hyvännäköinen verrattuna moneen muuhun hoidettavaan, jotka ovat parantuneet ennalleen.

Lyhyesti sanotttuna kantasolut hilluvat Nuuskun polvessa sillä periaatteella, että polveen pistetty kantasoluaktivaattori menee pistoskohdan sairaaseen paikkaan, houkuttaa Nuuskun kantasolut samoihin bileisiin ja siten aktivoi Nuuskun omat kantasolut rakentamaan ristisiteen kuntoon sekä korjaamaan nivelrikon. Hepoilla joukkoon pistetään vielä hepan omasta verestä eristettyjä kantasoluja nopeuttamaan paranemista, mutta koirille tämä on vasta tulossa. Joten siksi Nuuskun täydelliseen toipumiseen tulee varata neljä viikkoa vaikka heppoloilla homma sujuukin vauhdikkaammin. Seuraavat kaksi viikko mennään pissilenkkejä ja siitä seuraavat kaksi viikkoa remmilenkkejä. Sen jälkeen Nuusku saa aloittaa vapaana juoksentelun, koska koipi on silloin terve ja valmis vastaanottamaan riuhtovatkin rasitukset.

Nuusku oli hurmaava pikkupotilas. Jälleen kerran, eläinlääkäri luuli Nuuskua ensin ihan junioriksi, koska Nupa on tuommoinen elämäniloinen tirppana. Eläinlääkäri kiinnitti myös huomiota Nuuskun tarkkailevaan luonteeseen sekä suureen kontaktihakuisuuteen. Nuusku tarkisti minusta koko ajan voiko tilanteessa olla luottavaisin mielin vai tarvitseeko pötkiä pakoon. Nuuskuli käyttäytyikin hienosti, ainoa pienoinen särö söpöstelyyn tuli siinä vaiheessa, kun rauhoitetta pistettiin ahteriin, sillä silloin Nuusku koetti potkaista eläinlääkäriä päähän.

Kovin pieneltä potilaalta kolmetoistakiloinen Nuusku tuntui paikassa, jossa potilaat painavat useita satoja kiloja. Kaikki laitteet oli mitoitettu hieman eri kokoisille otuksille ja erityisesti hevosten leikkauspöydällä pötköttävä Nuusku oli melkoisen reppana näky. Potilaskertomukseen Nuusku on hoitopaikan mukaisesti kirjattu tammaksi :) Pikkuravuri. Eläinlääkäri oli todella mukava, ammattitaitoinen ja tiesi missä mennään. Hirmuisen luottavaisin mielin olen sen suhteen, että Nuusku pääsee kesärientoihinsa täysin tassuin ja sorkin. Saa uida ja samota metsissä. Mutta ensi jouluna pitää olla varuillaan, että kukaan ei anasta Nuuskun sianpotkaa joulupöytään. Kolmijalkaisena elo olisi kuitenkin hieman ankeaa.

2 kommenttia:

Emppu kirjoitti...

Hei!

Käyn säännöllisesti teitä vakoilemassa, niin mukavasti kirjoittelet. Harmitti lukea Nuuskun aksailun lopettamisesta. Toisaalta kiva, että muita rientoja riittää siitäkin edestä. Ja on tarjolla noin edistyksellisiä hoitoja!

Kivaa kevättä teille.

Heidi kirjoitti...

Yllätyin itsekin hoitomahdollisuudesta, sillä olen aina pitänyt kantasoluhoitoja scififilmeihin kuuluvana juttuna enkä todellisuutena. Vähänkö oli hienoa olla väärässä tässä asiassa!

Hyvää kevättä teillekin :)