Rataan tutustuttiin huolella ja käytiin läpi erilaisia ohjausvaihtoehtoja niiden hyvine ja huonoine puolineen. Koetin eri kohtiin tutumpia vaihtoehtoa sekä vaihtoehtoisia tapoja ja tänään melkein kaikki tuntui toimivan.
Alussa koetin ensin perustakaakiertoa (3) ja vastaanottovalssia (3-4) sekä toisena vaihtoehtona pakkovalssia (3). Pakkovalssi, jota en olisi alunperin rohjennut edes koettaa, koska ajattelin Rapen tulevan sillä kakkoshypyn ohi, tuntui hyvältä ja antoi enemmän etumatkaa seuraaviin tilanteisiin.
Radalla olisi ollut paljon paikkoja leijeröintiin, mutta jätin niistä suurimman osan väliin (4-5, 9-11) ja ohjasin perusjunttitavalla, koska Rapsun leijeröitävyys nyt on mitä on ja minun leijeröintiohjaaminen vielä heikompaa. Jarin mieliksi leijeröin kuitenkin Rapsun kiitäessä muurilta putkeen (12-13). En uskonut sen onnistumiseen, mutta olin aivan väärässä. Rapsu tykitti putkeen täysillä eikä hyppyä (14) edes vilkuillut. Oleellista olikin putkikäskyn antaminen Rapen ollessa muurilla. Rapsuhan ei muusta maailmasta juuri mitään tajua sen jälkeen, kun on putken näkökenttäänsä saanut. Tuntuipa hyvältä saada toimimaan viime aikoina niin mahdottomalta tuntunut asia! Minun versiollani eli mennessäni hypyn (14) toista puolta Rapsu oli putken väärässä päässä.
Kohtaa 17-19 hinkattiin sitten enemmän, kun omat linjani valuivat ihan miten sattui. Rapsu kyllä pelasti tilanteet joka kerta päätymällä sinne minne pitikin, joskin ihan eri tavoin kuin olin suunnitellut. Koetin kohtaan ennakoivaa valssia (17) ja takaakiertoa päällejuoksulla (18) ja se toimi lopulta hyvin ilman turhia kaarroksia, kun vain jarru (17) tuli ajoissa. Toinen kokeilemani vaihtoehto oli minulle hankala. Siinä jäin hyppyjen etupuolelle ja otin välistävedolla (18) ja valssilla (18-19). Ihan ihme hortoiluksi meni minulla tämä. Oma linja valui ja oli myöhässä ja vielä mitä. Hämmästelin Jarin kärsivällisyyttä tässä säätämisessä, itse olisin lempannut minut pihalle jo ajat sitten. Varsinkin kun toistuvasti esittelin siihen ihan omia kuvioitani, ei vaan valssi oikein irronnut.
Tänään myös persjätöt olivat erityisen tuskallisia. En niitä yleensä tee ja sen huomasi. Jos joskus olen persjätön rohjennut johonkin tempaista niin yleensä putken jälkeen, en hypyille hui hui en. Ensimmäinen persjätön tekele (21-22) sujui kohtuullisesti, mutta toinen rävellykseni (27-28) oli aivan järkyttävää roskaa. En saanut jälkimmäistä millään sujuvaksi, olin myöhässä ja väärässä kohdassa ja valuin ja kaikkea mahdollista. Rapsu katosi joka kerta jonnekin. Hirveällä vääntämisellä sain siihen säälittävän onnistumisen, mutta vaatii kyllä ohjaajalta treeniä tämä. Suunnittelemaani valssiahan en siihen voinut edes kuvitella tekeväni, koska Rapsu tarvitsee tukea kepeillä loppuun asti ja suoralla se sitten meneekin minua kovempaa, joten valssi jäi ihan ajatusasteelle.
Perusohjaus, niistot ja niistosokkarit toimivat tänään hyvin. Myös kepitys kulki ja hienosti Rapsu poimi kepit avokulmasta (7) ja puomin houkutellessa (26). Tiesin toki Rapsun kepeistä tykkäävän, mutta siltikin odotin, että puomilla olisi kipaistu edes jollain toistolla, mutta ei niin ei :) Hirmuisen hauskaa oli koulutuksessa, aikaa oli paljon koirakkoa kohti, joten pääsi oikeasti kokeilemaan eri juttuja eikä tullut kiireen tuntua. Ja Rapsu oli niin ihana :)
Nuusku puolestaan tekee minut hulluksi. Kaveri on aivan kypsä elämäänsä ja koettaakin aktiivisesti kehitellä itselleen uusia harrastuksia. Tämän päivän lemppari on ollut takkien tiputtelu eteisen naulakosta lattialle ja takkien taskujen dyykkaus. Ulkona ollaan sitten oikein opeteltu huisin hankalaa temppua: Nuusku saa ihan oikeasti namin siitä, että suostuu pissimään tienlaitaan penkan sijaan. Nuusku, tänä vuonna 8 v. täyttävä koulutettu eläin. Kyllä, tiedän, se kiristää. Säälittävää, mutta tällä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti